-
Olipa kerran maa, jossa kaikki saivat syödä, mitä halusivat ja mitä tykkäsivät. Siellä sai 'tykätä' eikä kaikkien tarvinnut 'pitää'. Kiinankaalin ja hillosipulin saattoi jättää surutta lautaselle. Siellä maassa sai juosta pitkillä käytävillä ja piirtää ikkunaan räällä räntäsäällä. Siellä maassa sai liimata hohtavia tarroja kaikkiin virallisiin papereihin. Sitten niitä papereita sai hukata niin paljon kun ikinä halusi. Kukaan ei koskaan tullut kysymään minkään paperin perään.
Siellä maassa sai mennä istumaan komeroon kokonaiseksi viikoksi. Komerossa sai sytyttää kynttilän ja lukea kirjaa säkkituolissa ilman että kukaan keskeytti.
Siellä maassa sai ottaa kahvipöydästä niin montaa sorttia kuin halusi. Kursailematta. Siellä sai mennä murustelemaan pöydän alle ja rakentaa majan olohuoneeseen näköalapaikalle.
Siellä sai nousta seisomaan käsillään, jos ei jaksanut istua. Siellä sai sanoa kiitos ja anteeksi silloin kun siltä tuntui. Siellä sai olla sanomatta. Siellä sai laittaa kädet korville, jos ei halunnut kuunnella. Siellä sai kulkea lakki päässä sisätiloissa ja syödä paksusti voideltua patonkia kirkoissa.
Siellä maassa sai suudella sellaisia, jotka näyttivät suudeltavilta. Siellä sai sanoa minä rakastan ilman että siitä tehtiin kohtuutonta numeroa. Siellä sai juhlia syntymäpäiväjuhlia silloin kun siltä tuntui. Siellä sai järjestää hautajaisia silloin kun siltä tuntui.
Siellä maassa sai ottaa päiväunia aina silloin kuin väsytti. Sinne oli järjestetty joka paikkaan tyynyjä ja peittoja sitä varten.
Siellä maassa sai kulkea pehmeäpohjaisia hiekkateitä, sillä asfaltti oli kovasti kortilla. Siellä sai kulkea punaisia päin, sillä värillä ei ollut niin väliä. Siellä sai kävellä liukuportaita väärään suuntaan, sillä vastavirtaan kulkeminen oli vaihtoehto muiden joukossa.
Siellä maassa sai luovuttaa jos ei jaksanut. Siellä maassa sai jättää kesken, kun oli alkuun päässyt. Siellä maassa sai palata alkuun, jos oli mennyt liian pitkälle. Siellä maassa sai mennä oikotietä loppuun, jos ei jaksanut alusta alkaen kulkea koko matkaa.
Siellä maassa ei ymmärtäminen ollut kovin arvossaan. Siellä maassa ei joutunut edes väärinymmärretyksi. Siellä maassa ei tarvinnut oppia ja omaksua. Siellä maassa vaan mentiin ja tultiin. Jostakin. Johonkin. Joksikin. Oltiin. Jokin.
Siellä maassa oltiin kuin taivaissa. Paitsi että taivaissa pitäisi kai olla kaunista ja rauhallista. Siellä maassa vain saisi olla.
-
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiertotie taivaaseen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiertotie taivaaseen. Näytä kaikki tekstit
sunnuntaina
Älä pidä kiirettä matkaa varatessasi
-
Astun sisään kapeasta ovesta konttoriin. Kello ovessa helähtää. Puisen pöydän takana istuu virkailija. Hänellä on kiharainen harmaa tukka, joka kurottaa kohti kattoa. En ole ihan varma, onko hän mies vai nainen. Hänellä on harmaa villatakki. Ehkä hän on nainen. Toisaalta hänellä on miehen kädet.
Ilmassa leijuu savua. Ikkunasta tuleva valonsäde luo illuusion, että virkailijan tukka savuaisi.
--
- Hei, virkailija sanoo käheällä äänellä.
- Terve. Kiinnostuin tuosta ikkunassa olevasta mainoksesta. Olisin halunnut tietää vähän yksityiskohtia matkasta.
- Joo, se onkin hyvä tarjous, virkailija sanoo ja yskii samalla niin, että paperit kavahtavat pöydällä. Köhinän keskeltä hän jatkaa:
- Niin siinä on siis kaksi reittivaihtoehtoa, joista voi valita. Määränpäähän on sama.
- Miten ne sitten eroavat toisistaan?
- A-reitti kestää 466 päivää. Tarjolla on hienoja näkymiä vuoristojunissa ja hyväkuntoisia majataloja.
- Kuullostaa hyvältä, mutta kesto on kyllä vähän turhan pitkä.
- Sitten sinun kannattaa harkita B:tä. Siinä matka kestää 29 päivää.
- Siis mitä, samaan paikkaan alle kuukaudessa?
- Niin.
- Miten se B voi olla niin paljon nopeampi? Onko siinä joku lentokoneosuus tai luotijuna?
- Ei kun vaihtoehdossa B, reitti kuljetaan kontaten. Takaperin.
- Täh?
- Niin se menee. Se konttaaminen on sitten ihan tavallista konttaamista. Ei mitään välineurheilua. Tämä on tällainen luomuvaihtoehto. Polvisuojia ei sitten saa käyttää ja nukkuminen tapahtuu taivasalla. Virkailija keskeyttää lakonisen puhetulvansa ja yskii taas hartiat täristen.
- Kuullostaa järjettömältä! Miten on mahdollista, että junalla matka vie satoja päiviä ja omilla jaloilla matkaten samaan paikkaan pääsee alle kuukaudessa?
- Muistutan omilla jaloilla takaperin. Niin se vain on. Tämä on tietenkin huomioitu matkan hinnoittelussa.
- Niin toinen on sitten varmaan aika paljon kalliimpi?
- Juu. Vaihtoehto A on itseasiassa ilmainen. Se vie asiakkaalta vain aikaa. Reitti B:stä laskutetaan sitten se omaisuus mitä sinulla nyt on. Me myymme sen eteenpäin ja sinulle ei tule tietenkään mitään ylimääräisiä kuluja. Verottajan kanssa meillä on sopimus. Vakuutusta tälle B-reitille ei myönnetä. A-vaihtoehdossa on sitten täysivakuutus.
- Siis mitä? Konttaaminen ja taivasalla nukkuminen maksaa ja maisemajunat majataloilla ja vakuutuksilla ei maksa?
- Niin, se on tarkkaan hinnoiteltu. Niin ja muistuttaisin vielä, että kysymyksessä on siis takaperin konttaaminen.
- Kuule ihan sama. Eihän kukaan todellakaan rupea antamaan ropojaan päästäkseen konttaamaan ja nukkumaan taivasalla. Hullunako minua pidät?
- Konttaamaan takaperin. Niin valinta on sinun. Laitetaanko sitten siis mieluummin tällainen ilmainen paketti maisemavuoristojunaan?
- Odotas nyt hetki. Onko joku joskus valinnut tässä tilanteessa jotain muuta kuin reitin A?
- Monikin, mutta viime aikoina B on ollut vähemmän suosittu paketeista. Sitä kuitenkin lämpimästi suosittelemme.
- Suosittelette? Siis suosittelisitko minullekin B-vaihtoehtoa ihan vakavissasi?
- Ilman muuta. Se on laatumatka seikkailuhenkisille. Paljon mielenkiintoisempi ja todellisempi kuin tuo A-vaihtoehto.
- Siis ainoa laatu mitä tästä teidän vaihtoehdosta B löydän, on se, että matka kestää vähemmän aikaa. Jos siis tuo aikataulu pitää tosissaan paikkansa.
- Aikataulu pitää täsmälleen. A-reitti täsmälleen 466 päivää. B-reitti täsmälleen ja tasan 29. Se on kirjattu sopimusehtoihinkin. Ja toinen etu on tietenkin siinä, että pääset sitten B-reitin taitettuasi jatkamaan matkaa vuoristojunalla ilmaiseksi. Se lukee näkymättömällä musteella siellä mainoksen alareunassa.
- Hetkinen, siis mitä mitä mitä? Siis miten niin sen jälkeen ilmaiseksi vuoristojunaan? Sehän sisältyy jo tuohon A-pakettiin!
- Aivan, aivan. Otetaan ihan rauhassa. Ei hermostuta. Siinä on pientä päällekkäisyyttä ihan tarkoituksella. Että oppii erottamaan näennäisen todellisesta. Katsos A-vaihtoehdon valinneet palaavat takaisin alkupisteeseen yhä uudelleen ja matkaavat siis reitillä edestakaisin 466 päivän ajan. Siinä kyydissä et ryvety matkalla. Pysyt jotakuinkin entisellään. Pääset kyllä lopulta jatkamaan matkaa, mutta vähän hitaammalla aikataululla. B-vaihtoehdossa joudut sitten kulkemaan hampaat irvessä, kitumaan ja taistelemaan. Siinä luot nahkasi. Palat isolla liekillä. Kuljet raastimen läpi. Muutut. Tulet itseksesi. Mutta sen jälkeen sinä pääset jatkamaan matkaa eteenpäin vuoristojunalla heti 29 päivän kuluttua. Eteenpäin - edestakaisin. Sama määränpää, mutta reissuilla on eroa.
Mutta nyt siis minkälainen lippu sinulle siis saisi olla? A vai B? Suosittelen edelleen tuota B:tä.
- ?
- Mieti ihan rauhassa. Tämä tarjous on voimassa... pieni hetki, tarkistan täältä sopimusehdoista... Juu ei hätää, valitsemassasi kohteessa tarjous näyttää olevan voimassa vuoteen 20... tai siis kuolinpäivääsi asti. Eli ota aikaa ja suunnittele ihan rauhassa elämäsi matka. Maistuisiko sinulle tässä välissä vaikka kuppi kahvia tai teetä?
-
tiistaina
Selviytymisopas sellaisille, jotka putosivat pienenä piimäsaaviin
-
Poika juoksee ohitseni ja karjuu. Jossain kuulemma halkeaa uraani. Hän on matkalla varastamaan ruokaa. Tarjoan pojalle mandariineja. Hän ottaa kaksi ja salaa kolmannen. Ennen ydintuhoa täytyy syödä hyvin. Täysinäisellä vatsalla selviää katastrofeista.
Portaita on joka paikassa. Askeleet vievät edestakaisin ylös alas ei-mihinkään. Ennen kuin yrittää kiirehtiä perille, on tarkistettava huolellisesti, onko liikkeessä vai pysähdyksissä. Virtaako kaikki ympärillä? Vai seisooko kaikki ja virtaako itse? Kun pistää silmät kiinni, virtaus jatkuu, loputtomiin. Ei hetkenkään rauhaa näissä liukuportaissa. Hätävivusta vetämällä pääsee koomaan. Mutta sen käyttö on ankarasti kielletty.
Sellainen, jolla on pipo päässä sisällä, haluaa tulla rakastetuksi. Juhlatilaisuuksissa päähineiden käyttö sisätiloissa tulisi sallia. Se lisäisi turvallisuudentunnetta ja shampoota joutuisi vähemmän valtameriin.
Sellainen joka räjäyttelee pommeja vanhustentalon nurkilla, saa osakseen paljon ymmärrystä ja aamupalaksi päähäntaputuksia. Muuten hän lopettaisi ja menisi laulamaan kotiseutulauluja sinne nurkkien sisälle.
Se mitä teet kertoo kuka olet. Tekosi ovat olemuksesi. Kaikki akrobatia on turhanpäiväistä veikistelyä, jos keikut pelkkien sanojen varassa. Teot vievät sinut hirteen ja katkaisevat köyden oikealla hetkellä. Lisätään tähän pelkokertoimeen vielä bonusosa: Se mitä teet kertoo kuka olet silloin kun olet väsynyt, turhautunut ja raivoissasi. Silloin voit valita kiristätkö solmua vai löysäätkö. Suurennatko vai pienennätkö mittakaavaa? Mikä on yhden suhde toiseen ihmiseen kartalla ja kartan ulkopuolella?
Seuraa polkua, joka on merkitty katkoviivalla. Löydät itsesi vetiseltä maa-alueelta. Olisit voinut valita myös toisen polun, jos olisit ollut tarkkana. Se olisi vienyt jyrkänteelle.
Jos et tiedä missä olet, etsi muurahaispesä puun juurelta. Istu pesään ja odota kunnes näet, mihin aurinko laskee. Jos siinä hetkessä asiat eivät kirkastu istu vielä, kunnes tähdet tulevat näkyviin. Valitse niistä kirkkain ja seuraa sitä kunnes se sammuu.
Varo punaisia jättiläisiä ja valkoisia kääpiöitä. Ne haluavat eksyttää sinut reitiltä ja viedä sinut maanalaiseen maailmaan, joka vilisee mappeja.
Se miten armahdat itsesi kertoo, miksi olet kasvamassa. Itsensä kuristaminen johtaa runsaaseen kaulaliinan käyttöön. Käheä ääni on kaunis silloin kun se on vapaa. Sellaista voi kuunnella yksinkin. Kirkas ääni rikkoo yksinäisyydessä ikkunoita.
Se miten vastaat pahaan, kertoo kuinka pitkällä olet. Jos et tiedä, oletko edes matkalla, osta seutulippu ja matkusta sinne, missä miehet äänestäisivät jaloillaan, jos ne liikkuisivat. Laske hymysi, vähennä niistä tylysi. Mitä jää jäljelle, kun annat puolet hymyistäsi pelastusarmeijalle?
Se kuinka montaa ihmistä katsot silmiin päivän aikana väistelemättä kertoo, kuinka kiinni olet itsessäsi.
Jos et ole varma mistään, osta horoskooppi tarjouksesta, vie 'haluaisin' sana panttilainaamoon ja teetä itselläsi teko.
-
Poika juoksee ohitseni ja karjuu. Jossain kuulemma halkeaa uraani. Hän on matkalla varastamaan ruokaa. Tarjoan pojalle mandariineja. Hän ottaa kaksi ja salaa kolmannen. Ennen ydintuhoa täytyy syödä hyvin. Täysinäisellä vatsalla selviää katastrofeista.
Portaita on joka paikassa. Askeleet vievät edestakaisin ylös alas ei-mihinkään. Ennen kuin yrittää kiirehtiä perille, on tarkistettava huolellisesti, onko liikkeessä vai pysähdyksissä. Virtaako kaikki ympärillä? Vai seisooko kaikki ja virtaako itse? Kun pistää silmät kiinni, virtaus jatkuu, loputtomiin. Ei hetkenkään rauhaa näissä liukuportaissa. Hätävivusta vetämällä pääsee koomaan. Mutta sen käyttö on ankarasti kielletty.
Sellainen, jolla on pipo päässä sisällä, haluaa tulla rakastetuksi. Juhlatilaisuuksissa päähineiden käyttö sisätiloissa tulisi sallia. Se lisäisi turvallisuudentunnetta ja shampoota joutuisi vähemmän valtameriin.
Sellainen joka räjäyttelee pommeja vanhustentalon nurkilla, saa osakseen paljon ymmärrystä ja aamupalaksi päähäntaputuksia. Muuten hän lopettaisi ja menisi laulamaan kotiseutulauluja sinne nurkkien sisälle.
Se mitä teet kertoo kuka olet. Tekosi ovat olemuksesi. Kaikki akrobatia on turhanpäiväistä veikistelyä, jos keikut pelkkien sanojen varassa. Teot vievät sinut hirteen ja katkaisevat köyden oikealla hetkellä. Lisätään tähän pelkokertoimeen vielä bonusosa: Se mitä teet kertoo kuka olet silloin kun olet väsynyt, turhautunut ja raivoissasi. Silloin voit valita kiristätkö solmua vai löysäätkö. Suurennatko vai pienennätkö mittakaavaa? Mikä on yhden suhde toiseen ihmiseen kartalla ja kartan ulkopuolella?
Seuraa polkua, joka on merkitty katkoviivalla. Löydät itsesi vetiseltä maa-alueelta. Olisit voinut valita myös toisen polun, jos olisit ollut tarkkana. Se olisi vienyt jyrkänteelle.
Jos et tiedä missä olet, etsi muurahaispesä puun juurelta. Istu pesään ja odota kunnes näet, mihin aurinko laskee. Jos siinä hetkessä asiat eivät kirkastu istu vielä, kunnes tähdet tulevat näkyviin. Valitse niistä kirkkain ja seuraa sitä kunnes se sammuu.
Varo punaisia jättiläisiä ja valkoisia kääpiöitä. Ne haluavat eksyttää sinut reitiltä ja viedä sinut maanalaiseen maailmaan, joka vilisee mappeja.
Se miten armahdat itsesi kertoo, miksi olet kasvamassa. Itsensä kuristaminen johtaa runsaaseen kaulaliinan käyttöön. Käheä ääni on kaunis silloin kun se on vapaa. Sellaista voi kuunnella yksinkin. Kirkas ääni rikkoo yksinäisyydessä ikkunoita.
Se miten vastaat pahaan, kertoo kuinka pitkällä olet. Jos et tiedä, oletko edes matkalla, osta seutulippu ja matkusta sinne, missä miehet äänestäisivät jaloillaan, jos ne liikkuisivat. Laske hymysi, vähennä niistä tylysi. Mitä jää jäljelle, kun annat puolet hymyistäsi pelastusarmeijalle?
Se kuinka montaa ihmistä katsot silmiin päivän aikana väistelemättä kertoo, kuinka kiinni olet itsessäsi.
Jos et ole varma mistään, osta horoskooppi tarjouksesta, vie 'haluaisin' sana panttilainaamoon ja teetä itselläsi teko.
-
perjantaina
Nukkuvien mastojen takana taivas
-
Pörryyttelen autolla kohti kahvilaa. Yllättäen tiellä vastaan vyöryy meri. Se on karannut ja vallannut tien. En näe kahvilaa, vain valtavasti vettä. Jos jatkaa eteenpäin päätyy avomerelle. Tuijotan merta tuulilasin takaa. Olo on vähän orpo, kuin Trumananilla pahvimaailman reunalla. Toisaalta tuntuu hurmaavalta, että meri on ottanut askeleita lähemmäksi meitä.
Kaksi nuorta miestä koputtaa ikkunaani. Veivaan ikkunan auki, he neuvovat, että ei kannata jatkaa eteenpäin. Joku auto on kuulemma jäänyt jo mereen jumiin. Kiitän varoituksesta. Miehet matkaavat saappaiden suut hörppien mereen. He näyttävät jotenkin raamatullisilta siinä kahlatessaan. He katoavat hämärään mereen. Askeleleiden lotina kuuluu hämärässä.
Kulkeekohan sellainen, joka on tottunut kahlaamaan keveämmin kuivalla maalla.
Parkkeeraan auton meren laitaan. Aallot tervehtivät pyöriä. Lähden etsimään tietä kahvilaan. Tiedän, että se nököttää siellä jossain laivojen takana. Hetken mudassa harpottuani löydän sopivan reitin laivavarikon keskeltä. Kiipeän kaadettujen mastojen yli väistellen merta.
Kun esteet ovat kauniita, niiden ylittämisestä tulee tanssia.
Enpä ole ennen ylittänyt mastoja. Ne ovat tuntuneet ylittämättömiltä horisontin kuninkailta. Siinä maassa maatessaan ne ovat ihan toista kuin taivasta kohti kurottaessaan. Ehkä ne näkevät nyt unta auringonlaskuista. Ehkä aina ei tarvitse kulkea pystypäin.
Kahvilassa on hiljaista. Meri on tehnyt tehtävänsä. Paikalla ei ole ketään muita kuin pieni seurueemme, osa tuttuja työn ääreltä osa vielä tuntemattomia. Perjantai-illassa myrskyävän meren äärellä tarkoituksenamme on keskustella mistä hyvänsä - työn ikeestä maailman horisonttiin.
Seurueemme vanhin herrasmies avaa keskustelun. Hän nostaa pöydälle teekuppien seuraksi hyvyyden, totuuden ja kauneuden. Me tartumme niihin. Kun kulman takana on marraskuu, ne ovat soihtuja, joista kiinni pitämällä voimme vajota turvallisesti pimeyteen.
Hämärä syvenee. Meri katoaa hämärään. Mutta pienen piirimme ääriviivat kirkastuvat. Me emme katoa. Ole kadoksissa. Me olemme täällä löytämässä. Tartumme toisiimme. Toistemme ajatuksiin. Tuntuu etuoikeutetulta istua siinä ihmettelemässä. Tällä puolella maapalloa elämä on aika keveää. Raskainta taitavat olla ajatukset.
Siinä istuessa yksi ajatus loistaa kirkkaasti: Viimekeväinen työpaikkahelvetti on nyt taaksejäänyttä elää. Olen ajelehtinut väljemmille vesille. Siksi tämä kaikki tuntuu lahjalta.
Seuraava tapaamisemme aiheeksi ehdotetaan yhteisöllisyyttä. Mitä se sitten lieneekin. Palaamme istumaan ajatuksen äärelle, kun meri jäätyy.
Joku sanoisi, että tämmöinen on turhaa. Tyhjänpäiväistä. Haihattelua. Hapuilua. Ehkäpä niinkin. Mutta haihattelusta tulee tukevampi olo jalkojen alle. Ikään kuin olisi suurempi oikeus seistä maankamaralla.
Paluumatkalla mastot jatkavat uniaan. Hapuilemme pimeydessä niiden yli kohti kaukana häämöttäviä katuvaloja. Maailman valoja.
TAIVAS= hämärässä tuikkiva kahvila karanneen meren saartamana, jossa pöydän ääressä vaihdetaan ihmisten kesken ajatuksia sanoilla ja sanatta totuudesta, hyvyydestä ja kauneudesta. Perille löytää kiipeämällä nukkuvien mastojen yli.
Pörryyttelen autolla kohti kahvilaa. Yllättäen tiellä vastaan vyöryy meri. Se on karannut ja vallannut tien. En näe kahvilaa, vain valtavasti vettä. Jos jatkaa eteenpäin päätyy avomerelle. Tuijotan merta tuulilasin takaa. Olo on vähän orpo, kuin Trumananilla pahvimaailman reunalla. Toisaalta tuntuu hurmaavalta, että meri on ottanut askeleita lähemmäksi meitä.
Kaksi nuorta miestä koputtaa ikkunaani. Veivaan ikkunan auki, he neuvovat, että ei kannata jatkaa eteenpäin. Joku auto on kuulemma jäänyt jo mereen jumiin. Kiitän varoituksesta. Miehet matkaavat saappaiden suut hörppien mereen. He näyttävät jotenkin raamatullisilta siinä kahlatessaan. He katoavat hämärään mereen. Askeleleiden lotina kuuluu hämärässä.
Kulkeekohan sellainen, joka on tottunut kahlaamaan keveämmin kuivalla maalla.
Parkkeeraan auton meren laitaan. Aallot tervehtivät pyöriä. Lähden etsimään tietä kahvilaan. Tiedän, että se nököttää siellä jossain laivojen takana. Hetken mudassa harpottuani löydän sopivan reitin laivavarikon keskeltä. Kiipeän kaadettujen mastojen yli väistellen merta.
Kun esteet ovat kauniita, niiden ylittämisestä tulee tanssia.
Enpä ole ennen ylittänyt mastoja. Ne ovat tuntuneet ylittämättömiltä horisontin kuninkailta. Siinä maassa maatessaan ne ovat ihan toista kuin taivasta kohti kurottaessaan. Ehkä ne näkevät nyt unta auringonlaskuista. Ehkä aina ei tarvitse kulkea pystypäin.
Kahvilassa on hiljaista. Meri on tehnyt tehtävänsä. Paikalla ei ole ketään muita kuin pieni seurueemme, osa tuttuja työn ääreltä osa vielä tuntemattomia. Perjantai-illassa myrskyävän meren äärellä tarkoituksenamme on keskustella mistä hyvänsä - työn ikeestä maailman horisonttiin.
Seurueemme vanhin herrasmies avaa keskustelun. Hän nostaa pöydälle teekuppien seuraksi hyvyyden, totuuden ja kauneuden. Me tartumme niihin. Kun kulman takana on marraskuu, ne ovat soihtuja, joista kiinni pitämällä voimme vajota turvallisesti pimeyteen.
Hämärä syvenee. Meri katoaa hämärään. Mutta pienen piirimme ääriviivat kirkastuvat. Me emme katoa. Ole kadoksissa. Me olemme täällä löytämässä. Tartumme toisiimme. Toistemme ajatuksiin. Tuntuu etuoikeutetulta istua siinä ihmettelemässä. Tällä puolella maapalloa elämä on aika keveää. Raskainta taitavat olla ajatukset.
Siinä istuessa yksi ajatus loistaa kirkkaasti: Viimekeväinen työpaikkahelvetti on nyt taaksejäänyttä elää. Olen ajelehtinut väljemmille vesille. Siksi tämä kaikki tuntuu lahjalta.
Seuraava tapaamisemme aiheeksi ehdotetaan yhteisöllisyyttä. Mitä se sitten lieneekin. Palaamme istumaan ajatuksen äärelle, kun meri jäätyy.
Joku sanoisi, että tämmöinen on turhaa. Tyhjänpäiväistä. Haihattelua. Hapuilua. Ehkäpä niinkin. Mutta haihattelusta tulee tukevampi olo jalkojen alle. Ikään kuin olisi suurempi oikeus seistä maankamaralla.
Paluumatkalla mastot jatkavat uniaan. Hapuilemme pimeydessä niiden yli kohti kaukana häämöttäviä katuvaloja. Maailman valoja.
TAIVAS= hämärässä tuikkiva kahvila karanneen meren saartamana, jossa pöydän ääressä vaihdetaan ihmisten kesken ajatuksia sanoilla ja sanatta totuudesta, hyvyydestä ja kauneudesta. Perille löytää kiipeämällä nukkuvien mastojen yli.
-
-
lauantaina
Poika joka katseli nokkivia naakkoja
-
Oli kerran poika, joka katseli naakkoja pellon laidassa. Ne naakat nokkivat päivät pitkät toisiaan. Se poika pyysi niitä lopettamaan, mutta ne naakat vaan jatkoivat. Se poika ei ymmärtänyt, miksi ne naakat nokkivat. Siksi se poika tunsi, että jotain oli pielessä. Koska jotain oli pielessä, sitä poikaa pelotti.
Siksi se poika tuli seuraavana päivänä sinne pellon laitaan pyssyn kanssa. Kun ne naakat alkoivat taas nokkia toisiaan, se poika ampui ne kaikki. Lopuksi se poika ripusti ne kuolleet naakat narusta pihlajan oksaan roikkumaan.
Siitä päivästä lähtien se poika tuli joka päivä sinne pellon laitaan pyssynsä kanssa ampumaan naakkoja. Se poika ei kuitenkaan koskaan ampunut yksinäisiä naakkoja.
Yhtenä päivänä, kun se poika seisoi taas pellon laidassa pyssynsä kanssa, se näki naakkaparven lähestyvän taivaalla. Ei se kuitenkaan oikeasti mikään naakkaparvi ollut vaan enkeliparvi. Koska se poika ei uskonut enkeleihin, se näki vain naakkoja.
Se poika alkoi ampumaan niitä enkeleitä. Ne kaikki enkelit putosivat maahan. Se poika ripusti ne enkelit narulla nilkasta pihlajan oksalle niiden kuolleiden naakkojen seuraksi. Sitten se poika lähti kotiin.
Seuraavana päivänä se poika tuli taas sinne pellon laitaan pyssynsä kanssa. Mutta se pihlaja olikin ihan tyhjä. Siinä ei roikkunut enää ketään. Sen pihlajan yläpuolella oli valtavan suuri musta pilvi. Sellainen ison siiven muotoinen.
Se poika ei ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut. Siksi se poika tunsi, että jotain oli pielessä. Koska jotain oli pielessä, sitä poikaa pelotti. Koska sitä poikaa pelotti, se alkoi ampua sitä mustaa pilveä.
Se poika ampui ja ampui. Mitä enemmän se ampui sitä kirkkaammaksi se pilvi tuli. Lopulta se pilvi oli ihan sellainen hehkuvan vaaleanpunainen.
Sitä poikaa alkoi itkettää, mutta koska se ei ymmärtänyt kyyneleitä, siitä tuntui että jotain oli pielessä. Koska jotain oli pielessä, sitä poikaa pelotti. Koska sitä poikaa pelotti, se alkoi ampua niitä kyyneleitä.
Mutta ne kyyneleet eivät menneet rikki siitä ampumisesta. Ne kyyneleet rikkoivat sen pojan pyssyn.
Siitä rikkoutuneesta pyssystä kasvoi sen pojan selkään pienet siivet. Ne siivet lennättivät sen pojan ilmaan ylös kohti sitä vaaleanpunaista pilveä.
Ne siivet olivat kuitenkin niin pienet, että se poika ei jaksanut lentää ylös sinne pilveen asti. Siksi se poika putosi alas.
Se poika putosi alas suoraan yhden lihavan mummon syliin. Se mummo ei päästänyt sitä poikaa siitä sylistä mihinkään, vaikka se poika aluksi siinä vähän rimpuili. Se poika ei ymmärtänyt mitään siinä lihavan mummon sylissä, mutta se tunsi, että mikään ei ollut pielessä. Koska mitään ei ollut pielessä, sitä poikaa ei enää pelottanut.
Se poika jäi asumaan sen lihavan mummon syliin. Se lihava mummo oli taitava itkemään. Sen koti oli täynnä erivärisiä pitsiliinoja ja enkelipatsaita.
-
-
Oli kerran poika, joka katseli naakkoja pellon laidassa. Ne naakat nokkivat päivät pitkät toisiaan. Se poika pyysi niitä lopettamaan, mutta ne naakat vaan jatkoivat. Se poika ei ymmärtänyt, miksi ne naakat nokkivat. Siksi se poika tunsi, että jotain oli pielessä. Koska jotain oli pielessä, sitä poikaa pelotti.
Siksi se poika tuli seuraavana päivänä sinne pellon laitaan pyssyn kanssa. Kun ne naakat alkoivat taas nokkia toisiaan, se poika ampui ne kaikki. Lopuksi se poika ripusti ne kuolleet naakat narusta pihlajan oksaan roikkumaan.
Siitä päivästä lähtien se poika tuli joka päivä sinne pellon laitaan pyssynsä kanssa ampumaan naakkoja. Se poika ei kuitenkaan koskaan ampunut yksinäisiä naakkoja.
Yhtenä päivänä, kun se poika seisoi taas pellon laidassa pyssynsä kanssa, se näki naakkaparven lähestyvän taivaalla. Ei se kuitenkaan oikeasti mikään naakkaparvi ollut vaan enkeliparvi. Koska se poika ei uskonut enkeleihin, se näki vain naakkoja.
Se poika alkoi ampumaan niitä enkeleitä. Ne kaikki enkelit putosivat maahan. Se poika ripusti ne enkelit narulla nilkasta pihlajan oksalle niiden kuolleiden naakkojen seuraksi. Sitten se poika lähti kotiin.
Seuraavana päivänä se poika tuli taas sinne pellon laitaan pyssynsä kanssa. Mutta se pihlaja olikin ihan tyhjä. Siinä ei roikkunut enää ketään. Sen pihlajan yläpuolella oli valtavan suuri musta pilvi. Sellainen ison siiven muotoinen.
Se poika ei ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut. Siksi se poika tunsi, että jotain oli pielessä. Koska jotain oli pielessä, sitä poikaa pelotti. Koska sitä poikaa pelotti, se alkoi ampua sitä mustaa pilveä.
Se poika ampui ja ampui. Mitä enemmän se ampui sitä kirkkaammaksi se pilvi tuli. Lopulta se pilvi oli ihan sellainen hehkuvan vaaleanpunainen.
Sitä poikaa alkoi itkettää, mutta koska se ei ymmärtänyt kyyneleitä, siitä tuntui että jotain oli pielessä. Koska jotain oli pielessä, sitä poikaa pelotti. Koska sitä poikaa pelotti, se alkoi ampua niitä kyyneleitä.
Mutta ne kyyneleet eivät menneet rikki siitä ampumisesta. Ne kyyneleet rikkoivat sen pojan pyssyn.
Siitä rikkoutuneesta pyssystä kasvoi sen pojan selkään pienet siivet. Ne siivet lennättivät sen pojan ilmaan ylös kohti sitä vaaleanpunaista pilveä.
Ne siivet olivat kuitenkin niin pienet, että se poika ei jaksanut lentää ylös sinne pilveen asti. Siksi se poika putosi alas.
Se poika putosi alas suoraan yhden lihavan mummon syliin. Se mummo ei päästänyt sitä poikaa siitä sylistä mihinkään, vaikka se poika aluksi siinä vähän rimpuili. Se poika ei ymmärtänyt mitään siinä lihavan mummon sylissä, mutta se tunsi, että mikään ei ollut pielessä. Koska mitään ei ollut pielessä, sitä poikaa ei enää pelottanut.
Se poika jäi asumaan sen lihavan mummon syliin. Se lihava mummo oli taitava itkemään. Sen koti oli täynnä erivärisiä pitsiliinoja ja enkelipatsaita.
-
-
keskiviikkona
LÖYTÖTAVARATOIMISTO:_______________ E8 Hukatut sanat - saa ottaa
-
en ole u h r i. Olen hyvä . tällaisenaan. Olen riittävä. tällaisenaan. Olen ja se on hyvä asia. en ole yhtä kuin tuska ja ahdistus. olen yhtä kuin keveys. olen rauha. Onni. rakkaus. EN ole vimma. Sssumu. Usva...... olen -selkeys-. Kirkas. Kaunis.
olen pystyvä. Kykenevä. Riittävä. en ole ajelehtiva. päämäärätön. hukassa.
????????????????? ??????????????????????????????????????????????!
olen tunteva. Elävä. tunteeni ovat oikeita. Oikeutettuja. saan tuntea niitä kaikkia.
olen osa suurempaa. saan olla. JOkainen liikahdukseni on osa jostakin isommasta. Olen vastuussa liikahduksistani mutta kaikki lomittuvat kokonais-uuteen-vanhaan-tulevaan. Näen sen välähdyksinä. **********Joskus hyvinkin selkeästi.
ZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZJoinain päivinä en näe. ZZZZZZZZZZZZZZ Näen vain
pienuuteni.
Silloin valitsen reitit, joita kutsutaan har ha po luik si. Mutta nekin vievät minua kohti keskustaa.............--------......----...----....---- Mutkien kautta.
Kaikella on tarkoituksensa. Kaikki yk-si-näinen on harhaa.
Yk-si-sar-vi-set o-vat tot-ta.
olen ja se on hyvä.
KOKOnainen.
Riittävä - Riistämätön.
-
en ole u h r i. Olen hyvä . tällaisenaan. Olen riittävä. tällaisenaan. Olen ja se on hyvä asia. en ole yhtä kuin tuska ja ahdistus. olen yhtä kuin keveys. olen rauha. Onni. rakkaus. EN ole vimma. Sssumu. Usva...... olen -selkeys-. Kirkas. Kaunis.
olen pystyvä. Kykenevä. Riittävä. en ole ajelehtiva. päämäärätön. hukassa.
????????????????? ??????????????????????????????????????????????!
olen tunteva. Elävä. tunteeni ovat oikeita. Oikeutettuja. saan tuntea niitä kaikkia.
olen osa suurempaa. saan olla. JOkainen liikahdukseni on osa jostakin isommasta. Olen vastuussa liikahduksistani mutta kaikki lomittuvat kokonais-uuteen-vanhaan-tulevaan. Näen sen välähdyksinä. **********Joskus hyvinkin selkeästi.
ZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZJoinain päivinä en näe. ZZZZZZZZZZZZZZ Näen vain
pienuuteni.
Silloin valitsen reitit, joita kutsutaan har ha po luik si. Mutta nekin vievät minua kohti keskustaa.............--------......----...----....---- Mutkien kautta.
Kaikella on tarkoituksensa. Kaikki yk-si-näinen on harhaa.
Yk-si-sar-vi-set o-vat tot-ta.
olen ja se on hyvä.
KOKOnainen.
Riittävä - Riistämätön.
-
tiistaina
Muurahainen ylenantaa
.
Olipa kerran lapset, jotka söivät laadukasta paistijauhelihaa joka päivä. Eräänä päivänä heille ilmoitettiin, että tiedossa olisi tästä lähtien vain runsasruotoista silakkalaatikkoa. Lapset alkoivat sohia toisiaan kepeillä. Sen pituinen se.
Elämä on silakkalaatikkoa. Minä olen tarjoilija. Yritän ripsutella ruotojen sekaan persiljaa. Taputtelen selkään tukehtuvia.
Elän hetkeä, joka venyy vanuu tyhjyydessä. Tarkoitus on kadonnut sinne jonnekin romahduksen alle. Vaikka kuinka yritän kantaa kortta olallani, ei tule mitään. Tässä on ihan turha leikkiä kunnollista muurahaista. Keko on ollut hajalla jo aikaa sitten. Muuramuurahainen muka rakentaa. Loppu on käsikirjoitettu liian rumaksi. Yritän muuttaa sitä, mutta rumennan sitä entisestään. Ihan sama mitä teen tämä on kuin elokuvaa, jonka katsoisivat teatterissa loppuun vaan tyypit, jotka pystyvät ylensyömään katsellessa toisten ylenantamista.
Miten oksentamiselle on voitu antaa noin hieno sana? Ylenantamisen pitäisi olla jotain pyyteetöntä ja jaloa.
Kuinka pitkä on hetki?
Luin jostain joskus, että tarpeeksi pitkä vaihtaaksesi helvetin taivaaseen.
Minä haluaisin NIIN kovasti uskoa tuohon juuri nyt. Romahduttaa jatkuvuuden ja ajan lait. Unohtaa syyt ja seuraukset. Palauttaa hetkessä kaiken. Rakentaa keon.
Muurahaisen pitäisi lähteä. Lopettaa turha kasaaminen. Unohtaa tottumus ja turtumus. Kadota ja löytää. Kasvaa korrenkuljettajasta joksikin.
En tiedä pystyykö se tajuamaan, että keko on romahtanut.
En tiedä mikä muurahaisesta tulee kun se on vapaa.
.
Olipa kerran lapset, jotka söivät laadukasta paistijauhelihaa joka päivä. Eräänä päivänä heille ilmoitettiin, että tiedossa olisi tästä lähtien vain runsasruotoista silakkalaatikkoa. Lapset alkoivat sohia toisiaan kepeillä. Sen pituinen se.
Elämä on silakkalaatikkoa. Minä olen tarjoilija. Yritän ripsutella ruotojen sekaan persiljaa. Taputtelen selkään tukehtuvia.
Elän hetkeä, joka venyy vanuu tyhjyydessä. Tarkoitus on kadonnut sinne jonnekin romahduksen alle. Vaikka kuinka yritän kantaa kortta olallani, ei tule mitään. Tässä on ihan turha leikkiä kunnollista muurahaista. Keko on ollut hajalla jo aikaa sitten. Muuramuurahainen muka rakentaa. Loppu on käsikirjoitettu liian rumaksi. Yritän muuttaa sitä, mutta rumennan sitä entisestään. Ihan sama mitä teen tämä on kuin elokuvaa, jonka katsoisivat teatterissa loppuun vaan tyypit, jotka pystyvät ylensyömään katsellessa toisten ylenantamista.
Miten oksentamiselle on voitu antaa noin hieno sana? Ylenantamisen pitäisi olla jotain pyyteetöntä ja jaloa.
Kuinka pitkä on hetki?
Luin jostain joskus, että tarpeeksi pitkä vaihtaaksesi helvetin taivaaseen.
Minä haluaisin NIIN kovasti uskoa tuohon juuri nyt. Romahduttaa jatkuvuuden ja ajan lait. Unohtaa syyt ja seuraukset. Palauttaa hetkessä kaiken. Rakentaa keon.
Muurahaisen pitäisi lähteä. Lopettaa turha kasaaminen. Unohtaa tottumus ja turtumus. Kadota ja löytää. Kasvaa korrenkuljettajasta joksikin.
En tiedä pystyykö se tajuamaan, että keko on romahtanut.
En tiedä mikä muurahaisesta tulee kun se on vapaa.
.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)