lauantaina

Tyttö joka rakasti

-

Yksi tyttö rakasti yhtä oikeaa poikaa. Se tyttö puhui tosi paljon ja kaikesta. Vaikka se tyttö puhui tosi paljon ja kaikesta, se ei uskaltanut puhua siitä, että se rakasti sitä oikeaa poikaa. Se tyttö ei uskaltanut puhua siitä rakastamisesta, kun se pelkäsi, että se oikea poika ei rakastaisi sitä tyttöä.

Siksi se tyttö alkoi rakastaa sellaista kuvittelupoikaa, joka tuli asumaan sen tytön luo yhdestä unesta. Se kuvittelupoika oli se, mitä se tyttö luuli oikeaksi. Sen kanssa se tyttö kävi elokuvissa ja istui keinussa.

Yhtenä päivänä se tyttö ja se oikea poika tapasivat tavaratalon paketointipisteellä. Se tyttö oli kuvitellut niin paljon, että se ei enää tunnistanut sitä oikeaa poikaa. Se tyttö vaan kiharsi naruja ja jutteli sille kuvittelupojalle. Se oikea poika katosi sitten jonnekin liukuportaisiin.

Kotimatkalla se kuvittelupoikakin katosi raitiovaunussa. Se tyttö ei löytänyt sitä, vaikka se etsi kuinka. Se tyttö löysi sieltä vaunun penkiltä vaan sellaisen harmaan naamarin, joka näytti ihan siltä oikealta pojalta, jota se tyttö oli rakastanut.

Se tyttö otti sen harmaan naamarin ja meni kotiin. Se ripusti sen naamarin keittiön seinälle.

Yhtenä päivänä kun se tyttö keitti lihakeittoa, se oikea poika tuli kylään sieltä naamarista. Se oikea poika ei ollut yhtään harmaa vaan ihan oikeanvärinen.

Se tyttö pelästyi niin, että se kirjoitti lihakeitolla seinään I LOVE YOU.

Sen oikean pojan silmät luki sitä seinää ja se ymmärsi mitä siinä luki, vaikka ne liemikirjaimet valuivat ja vaikka sillä oli tosi paha lukihäiriö ja vaikka se se ei ollut koskaan opiskellut kieliä. Se oikea poika otti taskustaan rautalankaa ja taivutti siitä epämuodostuneen sydämen. Se antoi sen sille tytölle.

Niistä tuli kaksi sellaista, joilla on yhteensä neljä jalkaa jotka kävelevät eri tahtia. Ne ovat aika onnellisia, vaikka välillä ne kompuroivat.

-

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Niin paljon olet minulle hyvää mieltä antanut (virne naamallani nytkin), jotta kurkkaa blogiini. Siellä on sinulle vähän postia...

Otto Tiksistä kirjoitti...

Joku Hectorin vanha biisi päättyy "palaan äidin palatsiin/vaihdan rakkauden kermaleivoksiin. Lihakeitolla tunnustettu rakkaus olkoon aitoa ja kestäköön harmaan

Alina Vitiä kirjoitti...

Näinä aikoina tarvitaan isoja kattiloita. Sopat tulelle ja luut pehmenemään.