.
Yhdellä äidillä oli kaksi lasta. Se äiti oli niiden lasten mielestä tosi kaunis ja laiha. Se äiti vei niitä lapsia tosi usein retkelle. Mutta ne eivät menneet retkelle metsään, kun se äiti pelkäsi siellä, vaan ne menivät retkelle kauppaan.
Siellä kaupparetkellä ne leikkivät aina semmoista hauskaa leikkiä, että ne lapset istuivat tosi hiljaa sellaisissa työnnettävissä kärryissä. Sitten se äiti pujotteli niillä kärryillä tosi ahtaissa paikoissa. Se äiti oli tosi taitava pujottelemaan.
Sitten retkellä leikittiin aina piilosta, mutta se oli niistä lapsista tylsää, kun vain se äiti sai mennä piiloon ja se äiti ei keksinyt ikinä mitään uutta piiloa. Se meni aina sellaiseen koppiin, missä oli se verho. Se äiti otti aina mukaan sinne koppiin jotakin piilosillaolovaatteita. Ne lapset jaksoivat etsiä sitä leikisti, kun ne tiesivät, että se äiti piti tosi paljon siitä piilosta.
Kerran yksi niistä kopeista missä oli se verho söi sen äidin. Ne lapset kävivät sanomassa siitä yhdelle tädille, mutta se täti ei oikein käsittänyt sitä asiaa. Se rupesi huutelemaan sitä äitiä kaiuttimissa ja käski turvallisuusmiehiä juoksemaan ympäri sitä kauppaa.
Ne lapset lähtivät kotiin kun sitä äitiä ei koskaan löytynyt. Ne lapset eivät sitten enää lähteneet retkelle sinne kauppaan. Ne menivät retkelle niiden lastenhuoneen lattialle. Siellä lastenhuoneessa ei ollut yhtään sellaista koppia missä oli se verho, mutta ei se haitannut.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti