-
Tytöllä on elämä edessään.
Sanovat vanhat.
Tytöllä on elämä elämättä.
Sanovat eläneet.
Ihan kuin elämä kuuluisi vain kuolleille.
Eikä sellaisille jotka vasta kurottavat.
Tytölle annetaan pallo.
Heitä korkealle.
Heitä korkealle
käskevät ne jotka eivät enää heitä.
Voiko olla pyöreämpi kuin pallo?
Kun pyöreys soi kämmenissä
levottomuus leviää.
Voiko pitää käsissään sellaista,
joka on luotu heitettäväksi.
Voiko kätkeä pallon itseltään?
Tyttö haluaisi piilottaa pallon.
Hameensa alle.
Sukan varteen.
Kauluksen kuoppaan.
Pois ulottuvilta.
Tyttö haluaisi hautoa palloa.
Kesyttää käsin.
Kahlita kämmennillään.
Tyttö haluaisi varastaa pallon salaisuuden
nielaista voimanantajan.
Tuntea muodon itsessään.
Muuttua yhtä varmaksi ja pyöreäksi.
Vanhat pudistelevat päätään.
Heitä korkealle tyttö-polo.
Se on tehtäväsi.
Irrota otteesi.
Kurota kunnolla.
Kuuta kohden.
Se odottaa kurotustasi.
Tyttö ei tiedä uskoakko
vanhuksia kuolemattomia,
vuolemattomia puu-ukkoja
kuuliaisia, kuutiaisia.
Tyttö ei tiedä.
Voiko tietää, jos ei rakasta.
Voiko rakastaa, jos ei usko.
Voiko uskoa, jos ei kurota.
Voiko kurottaa, jos ei ole olemassa.
Vanhat pudistelevat päätään.
Tytön kädet ovat lämpöiset.
Sellaiset kädet voivat parantaa.
Tehdä pallosta sopivan pyöreän.
Tyttö ei tiedä.
Mutta heittää.
Kurottaa.
Halki ilman kohti kuuta.
Lämpöisin käsin.
Vanhat hurraavat,
kuutiaiset tirskuvat.
Onnesta. Ilosta. Unesta.
Kun pallo putoaa maahan
tyttöä ei enää ole.
Elämä on kävellyt edestä taakse.
Elämä kuuluu kuolleille.
Ja sellaisille jotka eivät vielä uskalla kurottaa.
Tyttö ei kuulu heihin.
Hän tietää.
-
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arvet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arvet. Näytä kaikki tekstit
torstaina
lauantaina
Tyttö joka oli kiltti
-
Olipa kerran kiltti tyttö. Hän oli niin kiltti, että sellaista on vaikea kuvitella. Kiltti joka päivä, kiltti joka minuutti, kiltti joka sekunti. Tyttö ei koskaan pitänyt vapaapäiviä kiltteydestä. Hän oli kiltti maanantaista sunnuntaihin.
Tyttö ei koskaan kävellyt liukuportaita väärään suuntaan. Hän ei koskaan hajottanut mitään. Hän ei koskaan tappanut kärpäsiä, vaan pyydysti ne lasiin ja auttoi maisemapostikorttien avulla ikkunasta lentoon. Tyttö söi toisten ruuat, jos ruuan jättäminen oli kielletty, jopa niiden lanttulaatikot, vaikka ei itse pitänyt jouluruuista.
Tyttö ei koskaan suuttunut. Hän oli kai vain niin kiltti. Muiden ei tarvinnut koskaan pelätä, että tyttö tekisi jotain kamalaa. Siksi kaikki tunsivat olonsa vahvaksi tytön seurassa. Muut eivät olleet niin kilttejä kuin tyttö, heidän ei tarvinnut olla, koska tyttö oli kiltti kaikkien puolesta. Kun tietää, että toinen on maanantaista sunnuntaihin kiltti, voi tehdä mitä vaan. Ja niin toiset keksivät kaikenlaista vähemmän kilttiä.
Tyttö pakotettiin aina laulamaan juhlatilaisuuksissa. Muut eivät uskoneet, kun tyttö sanoi, ettei hän halua. He totesivat vain, että kiltti tyttö laulaa. Muut laittoivat tytön aina kättelemään sukulaisia. He eivät uskoneet, kun tyttö sanoi, että hän ei halua kätellä ketään, että ujostuttaa. Toiset sanoivat vain, että kiltti tyttö kättelee. He laittoivat tytön aina hillitsemään itsensä, vaikka tyttö sanoi, että suututtaa. Hänelle opetettiin, että kiltit tytöt eivät suutu. Toiset heittelivät tyttöä karheilla sanoilla. He eivät ymmärtäneet, että sanat viilsivät tyttöön haavoja, joista tuli näkymättömiä arpia. Toiset eivät nähneet näkymätöntä. He sanoivat vain, että kiltti tyttö kuuntelee. Joskus he satuttivat tyttöä niin että näkyi. He hyssyttelivät, kun se tyttö sanoi, että sattuu. He sanoivat vain, että kiltti tyttö sietää kipua. Joskus muut käskivät yttöä hymyilemään pikkuisen lisää. He sanoivat, että kiltin tytön kuuluu hymyillä enemmän. Ei saisi olla niin vakava.
Kerran tyttö pääsi vierailemaan peilitalossa. Nurkassa oli yksi peili, joka oli kaikkien mielestä ihan tylsä, koska siinä ei tapahtunut mitään hassua. Ketään ei naurattanut sen äärellä. Kun tyttö meni peilin ääreen hän jähmettyi kauhusta. Peili näyttä kaikki näkymättömät ja saivat tytön näyttämään kamalan rumalta. Tyttö pelästyi kuvaansa niin, että otti äkkiä hymynsä pois ja laittoi sen talteen laukun sivutaskuun.
Äkkiä tytön teki mieli oksentaa kaikki laulunsanat vessanpöntöstä alas ja katkoa kaikilta sukulaisilta kädet. Tytön teki mieli leikata omat korvansa irti. Ja siinä samassa tytön valtasi hurja suuttumus. Tyttö oli harjoitellut suuttumista salaa kotona kenkähyllyn alla, kun muut eivät nähneet, mutta nyt suuttumus hyökyi yli niin kuin ei koskaan ennen.
Muiden mielestä oli todella väärin, että tyttö suuttui, koska hänen piti olla kiltti. He kielsivät tyttöä suuttumasta, mutta tämä ei totellut. Hän alkoi huutaa ja raivota, lyödä ja hakata ja kirkua kamaluuksia. Nyt muut ryhtyivät huutamaan ja raivoamaan tytölle takasin. Hekin löivät ja hakkasivat ja kirkuivat kamaluuksia. Muut olivat tietysti paljon taitavampia kuin tyttö, koska he olivat harjoitelleet paljon enemmän kuin se tyttö kenkähyllyn alla.
Tytölle tuli tosi paha mieli ja muille taas jäi ihan hyvä mieli, koska he olivat tottuneet siihen, että toisen paha mieli kuuluu asiaan. Niin tyttö oli taas kiltti eikä pian kukaan muistanut, että hän oli joskus suuttunut.
Mutta tyttö muisti. Eräänä päivänä tyttö tajusi kenkähyllyn alla, että oli syntynyt ihan väärään paikkaan ja päätti lähteä pois täältä. Tyttö otti mukaansa ainoastaan laukun, minkä sivutaskussa hänen hymynsä oli tallessa. Tyttö matkusti ajan halki sellaiseen paikkaan, missä muut olivat kilttejä. Siellä kaikilla oli paljon arpia, mutta siellä ne tekivät vain kantajistaan kauniimpia. Eikä kukaan käskenyt kättelemään ketään jos ujostutti.
-
Olipa kerran kiltti tyttö. Hän oli niin kiltti, että sellaista on vaikea kuvitella. Kiltti joka päivä, kiltti joka minuutti, kiltti joka sekunti. Tyttö ei koskaan pitänyt vapaapäiviä kiltteydestä. Hän oli kiltti maanantaista sunnuntaihin.
Tyttö ei koskaan kävellyt liukuportaita väärään suuntaan. Hän ei koskaan hajottanut mitään. Hän ei koskaan tappanut kärpäsiä, vaan pyydysti ne lasiin ja auttoi maisemapostikorttien avulla ikkunasta lentoon. Tyttö söi toisten ruuat, jos ruuan jättäminen oli kielletty, jopa niiden lanttulaatikot, vaikka ei itse pitänyt jouluruuista.
Tyttö ei koskaan suuttunut. Hän oli kai vain niin kiltti. Muiden ei tarvinnut koskaan pelätä, että tyttö tekisi jotain kamalaa. Siksi kaikki tunsivat olonsa vahvaksi tytön seurassa. Muut eivät olleet niin kilttejä kuin tyttö, heidän ei tarvinnut olla, koska tyttö oli kiltti kaikkien puolesta. Kun tietää, että toinen on maanantaista sunnuntaihin kiltti, voi tehdä mitä vaan. Ja niin toiset keksivät kaikenlaista vähemmän kilttiä.
Tyttö pakotettiin aina laulamaan juhlatilaisuuksissa. Muut eivät uskoneet, kun tyttö sanoi, ettei hän halua. He totesivat vain, että kiltti tyttö laulaa. Muut laittoivat tytön aina kättelemään sukulaisia. He eivät uskoneet, kun tyttö sanoi, että hän ei halua kätellä ketään, että ujostuttaa. Toiset sanoivat vain, että kiltti tyttö kättelee. He laittoivat tytön aina hillitsemään itsensä, vaikka tyttö sanoi, että suututtaa. Hänelle opetettiin, että kiltit tytöt eivät suutu. Toiset heittelivät tyttöä karheilla sanoilla. He eivät ymmärtäneet, että sanat viilsivät tyttöön haavoja, joista tuli näkymättömiä arpia. Toiset eivät nähneet näkymätöntä. He sanoivat vain, että kiltti tyttö kuuntelee. Joskus he satuttivat tyttöä niin että näkyi. He hyssyttelivät, kun se tyttö sanoi, että sattuu. He sanoivat vain, että kiltti tyttö sietää kipua. Joskus muut käskivät yttöä hymyilemään pikkuisen lisää. He sanoivat, että kiltin tytön kuuluu hymyillä enemmän. Ei saisi olla niin vakava.
Kerran tyttö pääsi vierailemaan peilitalossa. Nurkassa oli yksi peili, joka oli kaikkien mielestä ihan tylsä, koska siinä ei tapahtunut mitään hassua. Ketään ei naurattanut sen äärellä. Kun tyttö meni peilin ääreen hän jähmettyi kauhusta. Peili näyttä kaikki näkymättömät ja saivat tytön näyttämään kamalan rumalta. Tyttö pelästyi kuvaansa niin, että otti äkkiä hymynsä pois ja laittoi sen talteen laukun sivutaskuun.
Äkkiä tytön teki mieli oksentaa kaikki laulunsanat vessanpöntöstä alas ja katkoa kaikilta sukulaisilta kädet. Tytön teki mieli leikata omat korvansa irti. Ja siinä samassa tytön valtasi hurja suuttumus. Tyttö oli harjoitellut suuttumista salaa kotona kenkähyllyn alla, kun muut eivät nähneet, mutta nyt suuttumus hyökyi yli niin kuin ei koskaan ennen.
Muiden mielestä oli todella väärin, että tyttö suuttui, koska hänen piti olla kiltti. He kielsivät tyttöä suuttumasta, mutta tämä ei totellut. Hän alkoi huutaa ja raivota, lyödä ja hakata ja kirkua kamaluuksia. Nyt muut ryhtyivät huutamaan ja raivoamaan tytölle takasin. Hekin löivät ja hakkasivat ja kirkuivat kamaluuksia. Muut olivat tietysti paljon taitavampia kuin tyttö, koska he olivat harjoitelleet paljon enemmän kuin se tyttö kenkähyllyn alla.
Tytölle tuli tosi paha mieli ja muille taas jäi ihan hyvä mieli, koska he olivat tottuneet siihen, että toisen paha mieli kuuluu asiaan. Niin tyttö oli taas kiltti eikä pian kukaan muistanut, että hän oli joskus suuttunut.
Mutta tyttö muisti. Eräänä päivänä tyttö tajusi kenkähyllyn alla, että oli syntynyt ihan väärään paikkaan ja päätti lähteä pois täältä. Tyttö otti mukaansa ainoastaan laukun, minkä sivutaskussa hänen hymynsä oli tallessa. Tyttö matkusti ajan halki sellaiseen paikkaan, missä muut olivat kilttejä. Siellä kaikilla oli paljon arpia, mutta siellä ne tekivät vain kantajistaan kauniimpia. Eikä kukaan käskenyt kättelemään ketään jos ujostutti.
-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)