Näytetään tekstit, joissa on tunniste tähdet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tähdet. Näytä kaikki tekstit

sunnuntaina

Tyttö jolle satoi rakkautta

-
Oli kerran tyttö, joka sai osakseen paljon rakkautta. Sitä satoi ovista ja ikkunoista. Tytön postilaatikko ja kaikki kattilat olivat aina täynnä rakkautta. Mutta tytön ympärillä oli sellainen näkymätön kupu, mihin kaikki rakkaus kilpistyi. Murustakaan rakkautta ei päässyt tytön sydämeen asti. Tyttö ei itse nähnyt sitä kupua. 

Sellaista mikä on ollut pitkään siinä ei välttämättä erota ilmasta.
 

Syvällä sydämensä sopukoissa tyttö ajatteli, että hänessä oli jotain pahasti vialla. Tyttö tunsi, että rakkaus oli jotakin, joka ei kuulunut hänelle. Sellaista mitä ei osaa omistaa, on vaikea vastaanottaa. Niinpä kun ihmiset soittivat tytön ovikelloa syli täynnä rakkautta, tyttö ei avannut ovea. Ihmiset huhuilivat aikansa oven takana ja työnsivät lopulta rakkautensa postiluukusta sisään kynnysmatolle. Mutta tyttö ei koskaan nähnyt eikä kuullut heitä. Tyttö ei tuntenut rakkautta kynnysmatollaan, vaan pudisteli kaiken siivotessaan parvekkeelta alas. Kupu peitti kaiken. Ja pikku hiljaa oven takana ihmiset väsyivät.

Eräs poika ei väsynyt. Hän näki tytön näkymättömän kuvun. Poika jaksoi pommittaa näkymätöntä kupua lentosuukoilla. Poika jaksoi lähettää tytölle rakkausrunoja, vaikka hänellä oli välillä riimit hukassa. Poika jaksoi piirtää tytön huurtuneisiin ikkunoihin auringonnousuja. Poika jaksoi leikkiä kynttilän steariinilla niin kauan, että siitä tuli sydämen muotoinen ja kaiversi sitten siihen molempien nimet. Tyttö ei voinut käsittää, mitä poika puuhasi. Yhtäkään suukkoa tai kirjettä ei tullut sen kuvun läpi. Tyttö ei osannut lukea ikkunahuurua eikä steariinia. Mutta poika hyöri vaan siinä ympärillä ja puuhasi kaikenlaista.
 

Poika tiesi jotain, mitä tyttö ei vielä tiennyt. Poika tiesi, että he kaksi kulkisivat kappaleen matkaa yhdessä. Pojan tehtävä oli rakastaa sitä tyttöä. Tytön tehtävä oli rakastaa sitä poikaa. Se oli kirjoitettu tähtiin silloin kuin tähdet vasta syntyivät. Mutta kupu oli siinä tiellä.

Poika tiesi senkin, miten kupu lähtisi pois. Hän ei voinut kuitenkaan kertoa sitä tytölle, koska kuvut lähtevät vain, jos joku haluaa itse riisua kupunsa. Niinpä poika vain rakasti vierellä ja oli hiljaa kaikesta muusta. Se oli tosi kärsivällinen poika, mutta tyttö ei huomannut sitäkään.

Kerran poika keksi alkaa teipata lentosuukkoja ja rakkauskirjeitä kupuun kiinni. Siitä tyttö huomasi, että jotain tapahtui, koska hän ei enää nähnyt kunnolla. Maailmasta tuli kummallisen läikikäs. Lopulta poika oli rakastanut tyttöä niin paljon, että kupu oli aivan täynnä suukkoja ja kirjeitä. Tyttö ei nähnyt sieltä kuvun sisältä enää mitään.Tytön maailma pimeni täysin. Tyttö luuli tulleensa sokeaksi ja oli kauhean surullinen. Poika tarjosi kättään, josta tyttö voisi pitää kiinni, ettei hän törmäisi mihinkään. Mutta tyttö kieltäytyi ottamasta kiinni pojan kädestä. Hän halusi lähteä harhailemaan yksinään, sokeana. Poika tuli surulliseksi, mutta ymmärsi tytön halua jatkaa yksin. Poika seurasi kuitenkin tyttöä salaa, mutta pysytteli tarpeeksi kaukana, rakasti etäältä niin, että tyttö ei huomannut. Poika ei auttanut, kun tyttö kompuroi tai käveli seiniä päin. Hän tiesi, että tytön piti saada kompuroida ja törmätä ihan rauhassa. Pojasta oli kuitenkin kauheaa katsella sitä kaikkea törmäilyä. Hän näki kuinka tyttöä sattui kerta toisensa jälkeen, mutta hän ei voinut tehdä mitään.

Joskus poika kuitenkin auttoi ihan pikkuisen sitä tyttöä. Pojan sydän olisi muuten sairastunut ja pudonnut polveen. Siksi hän avasi sille tytölle muutaman oven salaa. Joskus hän pysäytti liikenteen, että tyttö pääsi kadun yli turvallisesti. Joskus poika soitti tuulikelloja, jotta tyttö kuulisi ympärillään muutakin kuin törmäilystään seuraavaa kolinaa.
 

Eräänä päivänä tyttö oli kiireellä juoksemassa junaan, kun hän törmäsi vahingossa lyhtypylvääseen. Tytöltä lähti taju jonnekin kauas täällä vielä kutomattomille kankaille. Poika oli juossut tytön takana ja pelästyi, että tytölle kävi nyt pahasti. Tyttö näytti siltä, että hän leijui kaukana, jossakin, mistä ei välttämättä haluta tulla takaisin.

Mutta tytölle ei käynyt yhtään pahasti. Tyttö palasi sieltä jostakin kaukaa, avasi silmänsä ja hymyili nähdessään kaiken. Tyttö näki nyt kirkkaasti itsensä, hymynsä, pojan, pojan hymyn, taivaan, taivaan hymyn, koko maailman, koko maailman hymyn. Törmäys oli ollut niin kova, että kupu oli vihdoin särkynyt. Sydän oli päässyt vapaaksi ja lähtenyt lentoon. Kaikki tytölle joskus postilaatikkoon, kattiloihin ja kynnysmatolle saapunut rakkaus tulvahti nyt suoraan läpi sydämen. Kaikki pojan lähettämät lentosuukot ja rakkauskirjeetkin löysivät perille. Tyttö tunsi, että hänessä ei ollut enää mitään vialla. Tyttö tunsi, että hänelle kuului rakkaus. Tyttö tunsi, että hän oli rakkaus.
 

Tyttö ja poika kulkivat kappaleen matkaa yhtä matkaa niin kuin oli tähtiin kirjoitettu. Ja missä ikinä he kulkivat siellä huuruisiin ikkunoihin ilmestyi auringonnousuja ja savupiipuista satoi suukkoja.


keskiviikkona

Poika, jolla oli kaunis otsa

-

Oli kerran poika, joka syntyi vuorten keskellä. Pojan kaksoisveli kuoli syntymähetkellä samaan aikaan, kun veli vetäisi keuhkoihinsa ensimmäisiä henkäyksiä. Sen kuolleen veljen energia siirtyi siihen toiseen veljeen. Siksi sillä pojalla oli kaksinverroin energiaa. Sillä pojalla oli myös tosi kaunis otsa.

Se poika oli todella reipas. Sillä oli niin paljon energiaa, että se ajan kulukseen siirteli vuoria. Siitä syntyi sitten sekasotkua ja vuorten asukkaat olivat kauhean vihaisia. Ne sanoivat sille pojalle, että se on paha poika ja kylän postimies pisti leiman sen kauniiseen otsaan, jotta se ymmärtäisi lähteä pois.

Se poika lähti reippain mielin pois sieltä vuorten keskeltä. Se vaelsi pitkään ja saapui autiomaahan. Tuli pimeää. Mutta ei sitä poikaa väsyttänyt, kun sillä oli niin paljon sitä energiaa. Niinpä se poika alkoi ihailla taivaan tähtiä. Se kurkotti niitä kohti ja poimi ne käsiinsä. Sitten se rakenteli taivaalle ihan uudenlaisia tähtikuvioita. Tähtitieteilijät olivat juuri pitämässä kokousta siinä lähellä ja ne raivostuivat sen pojan tekosista. Yksi tähtitieteilijä otti leiman ja painoi sen sen pojan kauniiseen otsaan. Sitten muut tieteilijät sanoivat, että se on paha poika ja käskivät sitä lähtemään pois.

Se poika lähti reippain mielin pois sieltä autiomaasta. Se vaelsi pitkään ja saapui meren rannalle. Aallot löivät korkealla ja se poika sukelsi niiden aaltojen sekaan. Se ui ja ui ja ui. Sen pojan voimat eivät loppuneet kesken, koska sillä oli sen veljen voimat apuna. Se poika alkoi sukellella ja löysi veden alta vanhoja laivoja ja niiden laivojen ruumista aarrearkkuja. Se poika alkoi sukellella aarteita sieltä vedestä ja kasasi niitä läheiselle autiolle saarelle. Kesken sukelluksen paikalle saapuivat museoviraston edustajat, jotka laittoivat leiman sen pojan kauniiseen otsaan ja käskivät sitä poistumaan alueelta. Siinä leimassa luki paha poika.

Se poika ui reippain mielin rantaan. Rannalla se istahti laiturille ja alkoi katsella kalojen polskimista vedessä. Siitä vedestä heijastui sen pojan kuva. Se poika näki siitä vedenpinnasta myös ne leimat, mitä sen kauniiseen otsaan oli laitettu. Se yritti pestä niitä pois, mutta ne eivät lähteneet millään.

Se poika jatkoi matkaansa reippain mielin kaupunkiin. Siellä oli paljon ihmisiä. Ne eivät tunteneet sitä poikaa, mutta osoittelivat kauniiseen otsaan painettuja leimoja. Ne ihmiset käskivät sitä poikaa lähtemään pois. Se poika olisi halunnut jäädä, mutta se ei voinut, koska ne toiset alkoivat heitellä sitä kepeillä. .

Se poika jatkoi matkaansa reippain mielin, mutta mihin tahansa se menikin, kaikki huomasivat ensin ne leimat ja häätivät sen pois.

Lopulta se poika saapui tulivuoren juurelle. Se oli kuullut huhun, että leimat lähtevät laavalla. Se poika kiipesi tulivuoren huipulle ja sukelsi sisään kraateriin. Se katosi ihan kokonaan. Se vuori alkoi jyristä ja hetken kuluttua sen vuoren uumenista lensi kaksipäinen punainen haikara.

Sen haikaran nähtiin lentävän vuorten keskellä. Tähtitieteilijät bongasivat sen autiomaassa yötaivaalta. Se liiteli myös merien ja autiosaarten yllä. Viimeisenä sen näkivät kaupungin asukkaat. Sitten se katosi kuun taakse ja samalla hetkellä kaikista maailman leimoista loppui muste.

-