sunnuntai

Tyttö ja poika jotka leikkivät

-

Yksi tyttö ja yksi poika leikkivät yhdessä tosi paljon.

Sitten ne menivät naimisiin eivätkä leikkineet enää.

Sitten ne rakensivat talon ja se poika tapetoi yhden huoneen ilmapalloilla. Sitten niille tuli sellaisia vauvoja. Ne vauvat muuttivat sinne ilmapallojen keskelle. Niistä tuli äiti ja isi kolmelle pojalle ja yhdelle tytölle.

Ne kolme poikaa ja se yksi tyttö leikkivät yhdessä tosi paljon siellä ilmapallohuoneessa. Se äiti ja se isi katsoivat aina kun ne kolme poikaa ja se yksi tyttö leikkivät. Ne antoivat niille ohjeita, että ne osaisivat leikkiä oikein siellä huoneessa.

Ne äiti ja isi eivät koskaan leikkineet, koska sitten ne eivät olisi voineet kunnolla antaa niitä ohjeita. Ne vaan katsoivat niitä kolmea poikaa ja sitä yhtä tyttöä sekä niitä ilmapalloja iloisina.

Sitten ne kolme poikaa ja se yksi tyttö kasvoivat isoiksi ja muuttivat pois.

Sillä äidillä ja sillä isillä oli nyt tosi tylsää siellä talossa. Niillä ei ollut oikein mitään tekemistä, kun ne eivät enää voineet antaa niitä ohjeita.

Se äiti ja se isi osti koiran, mutta se koira oli ihan hölmö, kun se ei halunnut kuunnella niitä ohjeita. Se karkasi. Siksi se äiti ja se isi sitten avasivat television. Siellä leikittiin kaikenlaista. Se äiti ja se isi innostuivat antamaan ohjeita, miten leikkiä paremmin sinkkua ja uutisia. Mutta se oli tylsää, kun kukaan siellä televisiossa ei kuunnellut niitä ohjeita. Siksi ne antoivat sen television yhdelle naapurille, joka oli kaatunut saunassa ja menettänyt näkönsä.

Yhtenä päivänä se isi imuroi niiden kolmen pojan ja sen yhden tytön entisessä leikkihuoneessa. Ne ilmapallot seinillä oli käyneet jo aika haaleiksi. Siinä lattialla oli junarata ja se isi kompastui veturiin ja siitä tuli sitten siinä hujauksessa pikkiriikkisen veturinkuljettaja.

Se äiti tuli sinne huoneeseen kanssa. Se veturinkuljettaja törmäsi vahingossa sen äidin jalkaan ja se äiti lensi barbitalon katon läpi. Se sai oman hoitohevosen ja tosi kauniita iltapukuja.

Ne kolme poikaa ja se yksi tyttö muistivat kerran, että niillä oli semmoiset äiti ja isi. Ne kävivät etsimässä sitä äitiä ja sitä isiä sieltä ilmapallohuoneesta, mutta ne eivät löytäneet, kun ne eivät muistaneet miten leikittiin. Jos ne olisivat muistaneet, ne olisivat löytäneet sen veturinkuljettajan ja barbinuken. Ne makasivat sylikkäin päiväunilla barbitallin vintillä.

Ne kolme poikaa ja se yksi tyttö menivät sitten kukin omiin koteihinsa. Ne alkoivat tapetoida ilmapalloja seiniin, koska niiden koteihin oli pian tulossa kanssa sellaisia ohjeistettavia vauvoja asumaan.


-

2 kommenttia:

Otto Tiksistä kirjoitti...

Sellaiset lapsenlapset kyllä herättävät veturimiehen ja Barbien. Niillä on kauloissa narut ja naruissa pillit. Mummot ja vaarit eivät voi vastustaa pillin kutsua. Ja mikä seuraa pillin kutsua muu kuin ohjeistus? Suu tyhjäksi, kädet puhtaiksi, nyt kiitetään, nyt lähdetään.

Hieno tarina, kuten aina. Et kaatunut mielikuvitus edellä, njet.

Alina Vitiä kirjoitti...

Naru kaulassa on varma tapa saada ohjeita, jos niitä kaipaa. Ja pilli kuuluu kauas.

Taidan mennä kauppaan ja ostaa setin. Ehkä joku mummo kaupppamatkallaan kuulee ja ilmoittautuu. Tulisi ehkä niistettyä useammin ja mentyä ajoissa nukkumaan.