Tyttö joka pelkäsi kiviä

Eli kerran heikkosydäminen tyttö, jolla ei ollut ikinä ruokaa kotona. Se tyttö ei tykännyt syödä yksin. Siksi sen tytön jääkaappi oli aina ihan typötyhjä. Siellä oli vain yksi ruttuinen tuubi sodan aikaista sinappia. Sillä tytöllä ei ollut edes lautasta, haarukkaa eikä lusikkaa. Hammasmuki sillä sentään oli.

Vaikka sillä tytöllä oli aina maha tyhjänä, se sai onneksi kutsuja syömään toisten pöytiin. Se näytti kai sopivan nälkäiseltä.

Joskus sille tuli tekstiviesti, jossa luki että SISKONMAKKARAKEITTO JA PANNUKAKKU. Silloin se tyttö meni sinne ja söi. Joskus naapuri pudotti sen tytön postiluukusta lapun, jossa luki SIENIRISOTTO JA SÄMPYLÄT. Silloin se tyttö meni ja söi. Joskus tuntematon ihminen pysäytti sen tytön kadulla ja sanoi PORKKANASOSEKEITTO JA LETTU. Silloin se tyttö meni ja söi.

Se tyttö ei kuitenkaan koskaan syönyt mitään sellaista, jonka sisällä voisi olla kivi. Se jätti aina luumut, oliivit ja viinirypäleet syömättä. Se tyttö oli kerran tuntenut erään, joka rakasti luumuja, oliiveja ja viinirypäleitä, mutta jonka sydän oli ollut kiveä. Siksi se tyttö pelkäsi, että syömällä kivisiä ruokia senkin sydän kivettyisi.

Kerran se tyttö oli kylässä yhdessä paikassa, josta oli lähetetty sille tekstiviesti SILAKKALAATIKKO JA RAPARPERIKIISSELI. Se tyttö oli juuri päässyt siihen kiisseliin, kun se nielaisi vahingossa rusinan, jonka sisällä olikin kivi. Se tyttö hotkaisi sen kiven ihan vaan että hupsis. Se tyttö muuttui ihan siniseksi, kun se tajusi sen.

Se pelkäsi kuollakseen, että sen sydän katoaisi ja jäljelle jäisi se pelkkä kivi. Mutta ei se kivi sinne sydämeen mennyt. Sen tytön sydän oli ihan entisellään. Siksi se tyttökin muuttui sinisestä takaisin punertavaksi.

Siitä lähtien se tyttö alkoi syödä kiviä. Sen ei enää tarvinnut odottaa mitään ruokakutsuja. Kiviä kun löytyi joka paikasta. Sen tytön maha oli nyt aina täynnä.

Sille tytölle kasvoi suuri ja vahva graniittisydän. Sellainen, joka on hyvä varastoimaan lämpöä.


-