Harhaisia hatunteita

-

Eli mitä tehdä syyspimeinä tuulisina iltoina.

Raasta rakastinraudalla hatunteita. Kutistu tuolilla ja loihdi pupuikoilla kirahvillasukkia. Kaiva jääkapiaisen sisuksista pilviinirypäleitä. Käristä naurasikajauheliljaa.

Uusi seinäpaperisotto. Varo, ettei tapettuliisteri valu viemäriin. Ripusta vaatehengarille huomisenmuurahaisesi ja tiskaa vaahdokkaasti.

Väännä harmaailma sijoiltaan. Puserra se kirppuristimesta. Jätä sakat pohjalle. Joku saa kutoa niistä tiivitaavillapaidan koiralleen.

Sytytä kynttilämmitin ja juo teeveettä teevettä.

-

NÄYTELMÄ

-

NÄYTELMÄN PÄÄHENKILÖT + KUVAUS ROOLITYÖN TUEKSI:


HUNAJANVÄRINEN KYNTTILÄ

Hunajanvärinen kynttilä on aidompi kuin muoviset maatilaeläimet. Se katoaa joskus. Siitä ei jää jälkiä. Sen sydän on vaikeasti sytytettävissä. Joku on leikkinyt sillä ja steariinilla. Sen olemuksessa piilee kova ja sula. Sen olemus ei ole jähmeä. Se tuo valoa. Se on sen päämäärä. Se tuo lämpöä. Sammuneenakin se on kaunis. Mutta sen olemus on liekissä.


PEHMOLELUSAMMAKKO

Sammakko pitelee keltaista palloa. Se luulee, että se on aurinko. Se on auringonmetsästäjä. Se haukkaa auringosta pienen palasen. Pitää mutustelusta. Se on kovin pehmeä. Se on kovin taipuva. Sen jalat asettuvat aina sopivasti. Se saa voimaa auringon metsästyksestä.


MUOVINEN KYNTTILÄJALANKORISTE

Muovinen. Tekele. Epäaito. Yhdessä kolme kukkaa. Rykelmä. Toisten painama. Äänetön. Pikkusievä pilipali. Turhake. Tehty suloiseksi. Kalpea todellisuus. Vähättelyn design.


POSTIKORTTI INTIASTA

Värien hehku. Hekuma. Tyytyväisyys. Mielenrauha. Meditaatio. Sidos johonkin toiseen. Naisellisuus. Hohto. Hehku. Ei vaatimattomuuden värittömyyttä, vaan kauneudessa kellumista. Jumalten ympäröimä.


PIENI LEIJONA

Lempeän leijonan karjaisu. Sellainen jolla on suunta. Sellainen joka ei anna satuttaa. Sellainen joka osaa levätä kuumassa paahteessa varjossa. Kultainen harja kätkee voiman. Rohkeus. Rakastaa. Sellainen joka ei yritä olla pienempi kuin on. Saalistaa voimaa. Vastaanottaa lämpöä.



KOHTAUSKÄSIKIRJOITUS



KOHTAUS 1


Kynttilä palaa alakuloisella liekillä ympärillään muovinen kukkakruunu, joka on sille liian suuri.


KOHTAUS 2


Taipuvajalkaisella sammakolla on käsissään aurinko, jonka se on ottanut kiinni. Aurinko ei polta, mutta painaa. Sammakosta tuntuu, että aurinko on liimattu kiinni sen käsiin. Eräänä salaperäisenä hetkenä sammakko tajuaa, että aurinko ei ole liimattu sen käsiin kiinni. Voi päästää irti. Sammakko sinkoaa auringon ilmaan ja se lentää korkealle.

KOHTAUS 3


Paikalle saapuu pehmein askelin leijona. Se puraisee poikki muovisen kukkakruunun kynttilän jalasta. Sitten leijona hyppää sisälle intialaiseen maailmaan jumalten keskelle. Se herättää karjahduksellaan jumalat pahvista eloon. Syntyy tunnetta ja liikettä Bollywood-hengessä.


KOHTAUS 4


Sammakon sinkoama aurinko laskeutuu kynttilän uudeksi liekiksi väsyneen loimun tilalle. Kynttilä alkaa valaista maisemaa kirkkaammin. Ketään käristämättä. Karrellepolttamatta.


HUOMIOITAVAA:

Paloturvallisuus.

Miten auringon saa irti sammakon käsistä?

Kuka vastaa kynttiläkoristeen vähättelevästä designista?

Suostuvatko jumalat yhteistyöhön?
Pyytävätkö lisäkorvausta henkiinheräämisestä?

Tarvitseeko hankkia kesyttäjää pienelle leijonalle?


-

Tyttö joka pelkäsi kiviä

Eli kerran heikkosydäminen tyttö, jolla ei ollut ikinä ruokaa kotona. Se tyttö ei tykännyt syödä yksin. Siksi sen tytön jääkaappi oli aina ihan typötyhjä. Siellä oli vain yksi ruttuinen tuubi sodan aikaista sinappia. Sillä tytöllä ei ollut edes lautasta, haarukkaa eikä lusikkaa. Hammasmuki sillä sentään oli.

Vaikka sillä tytöllä oli aina maha tyhjänä, se sai onneksi kutsuja syömään toisten pöytiin. Se näytti kai sopivan nälkäiseltä.

Joskus sille tuli tekstiviesti, jossa luki että SISKONMAKKARAKEITTO JA PANNUKAKKU. Silloin se tyttö meni sinne ja söi. Joskus naapuri pudotti sen tytön postiluukusta lapun, jossa luki SIENIRISOTTO JA SÄMPYLÄT. Silloin se tyttö meni ja söi. Joskus tuntematon ihminen pysäytti sen tytön kadulla ja sanoi PORKKANASOSEKEITTO JA LETTU. Silloin se tyttö meni ja söi.

Se tyttö ei kuitenkaan koskaan syönyt mitään sellaista, jonka sisällä voisi olla kivi. Se jätti aina luumut, oliivit ja viinirypäleet syömättä. Se tyttö oli kerran tuntenut erään, joka rakasti luumuja, oliiveja ja viinirypäleitä, mutta jonka sydän oli ollut kiveä. Siksi se tyttö pelkäsi, että syömällä kivisiä ruokia senkin sydän kivettyisi.

Kerran se tyttö oli kylässä yhdessä paikassa, josta oli lähetetty sille tekstiviesti SILAKKALAATIKKO JA RAPARPERIKIISSELI. Se tyttö oli juuri päässyt siihen kiisseliin, kun se nielaisi vahingossa rusinan, jonka sisällä olikin kivi. Se tyttö hotkaisi sen kiven ihan vaan että hupsis. Se tyttö muuttui ihan siniseksi, kun se tajusi sen.

Se pelkäsi kuollakseen, että sen sydän katoaisi ja jäljelle jäisi se pelkkä kivi. Mutta ei se kivi sinne sydämeen mennyt. Sen tytön sydän oli ihan entisellään. Siksi se tyttökin muuttui sinisestä takaisin punertavaksi.

Siitä lähtien se tyttö alkoi syödä kiviä. Sen ei enää tarvinnut odottaa mitään ruokakutsuja. Kiviä kun löytyi joka paikasta. Sen tytön maha oli nyt aina täynnä.

Sille tytölle kasvoi suuri ja vahva graniittisydän. Sellainen, joka on hyvä varastoimaan lämpöä.


-

Poika joka kertoi

-

Yksi poika oli tosi villi ja tosi kiltti. Kun se nauroi alkoi aina muita naurattaa. Se poika oli sellainen vakavankääntäjä. Se oli hyvä kertomaan tarinoita. Se keksi niitä ihan ilmasta.

Kerran yksi tyttö askarteli pahvista pienen kyltin ja kiinnitti sen sen pojan paitaan hakaneulalla. Siinä kyltissä luki:

- SATUSETÄ -

Nyt kaikki tiesivät että siltä pojalta sai satuja. Niitä tilattiin joka paikkaan: juhliin ja sairaaloihin.

Kerran yksi poika pyysi sitä Satusetää kertomaan sadun siitä Satusedästä itsestään. Silloin se Satusetä kertoi maailman pienimmän sadun. Siinä oli vain kuusi sanaa ja se meni näin:

Olipa kerran inhottava ja surkea tyyppi.

Silloin se poika, joka tilasi sen sadun kertoi sadun sille Satusedälle. Se oli sen Satusedän mielestä maailman isoin satu. Sen pojan satu meni näin:

Yksi poika oli tosi villi ja tosi kiltti. Kun se nauroi alkoi aina muita naurattaa. Se poika oli sellainen vakavankääntäjä...


-