.
Kuuluin pienenä kultapossukerhoon. Sain lehden täynnä possuja kotiini ja tein sokkelotehtäviä. Sitten kerho meni konkurssiin pankin myötä. Sokkelotehtävät ja uudet kerhot kutsuivat.
Maailma ei ole musta eikä valkoinen. Olen luullut että tuon läksyn oppii suunnilleen siinä vaiheessa, kun teini-iän finnit alkavat jäädä taakse. Ei pidä paikkansa. Narahdin ja tajusin, että vastakkain asetteluiden aika ei ole päässäni lähimainkaan ohi. Päin vastoin suurimmat barrikaadit pystyttää silloin, kun luulee olevansa jalo ja hyvä. Sitä leikkii hyvistä niin tosissaan, että ihan huomaamattaan ajautuu rintaman toiselle puolelle.
Töissä kiusataan yhtä miestä. Minulle ihmetellään, että outoa on, kun puhun sille kuin ihmiselle. Minulle oli varattuna paikka naakkakerhossa. Siellä pengotaan roskiksia ja tehdään pöytäkirjaan asiaa tiskaamattomista kupeista. En halunnut mukaan kerhoon, vaan jäin seisomaan rintamien väliin. Olin olkapäätä kiusatulle ja onnittelin itseäni, kun en liittynyt kerhoon, vaikka jäinkin yksin olkapääni kanssa.
HUomasin, että siinä keskellä rintamien välissä oli tosi tukala olla. Sitä kallisteli puolelta toiselle. Oli vaikeaa olla ei kenenkään maalla. Seisoin kapasiteettini ylittävän sokkelon keskellä jumissa.
Kiusattu mies on rassukka, joka on ajautunut tilanteessa niin pitkälle, että hän alkaa sopeutua kiusaamiseen. Tekisi mieli potkia persuksille ja käskeä ryhdistäytymään. Mutta hän on tottunut olemaan uhri. Hänkään ei kuulunut hyviksiin vaan jonnekin siltä väliltä. Häntä on ollut kuitenkin helpompi sympatiseerata kun toisia. Heikkoa on helpompi ymmärtää.
Pomo on ihan hyvä tyyppi. Reilu jätkä minua kohtaan. Mutta hänkin kuuluu kerhoon. Olin älyttömän pettynyt, kun tämä selvisi. Olin ajatellut, että hän on hyvis. Sitten hän olikin pahis. Mutta minua kohtaan kuitenkin hyvis.
Mutta olenko omalla käyttäytymiselläni ylläpitänyt tilannetta? Olen niputtanut pari kerholaista suoraan paskanpuhujiksi enkä miksikään muuksi. En ole antanut heille mahdollisuutta. Olen ollut viileän kohtelias, mutta en kohdannut heitä oikeasti. Ymmärrän kiusattua ja vakuutan hänelle, että ihminen saa tehdä virheitä. Mutta kai kiusaajakin saa. Kai heillekin pitäisi antaa mahdollisuus näyttää hyvis puoliaan. Kai heilläkin on sokea hetkensä. Kai hekin luulevat toimivansa oikein. Toimiiko kukaan loppujen lopuksi kauhean väärin todella tietoisesti ja tahallaan omasta mielestään.
Kaikkein eniten olen pettynyt siihen, että lankesin taas jakamaan maailman kahtia. Liityin yhdennaisen puolustusliittoon. Mustaa ja valkoista vaikka voissa paistaisi. Eläköön kliseinen sieluni, joka luulee olevansa kaksi sekunttia jalo ja näkevänsä maailman muka jostain ei kenenkään maalta. Puolensa on valinnut ennen kuin on tänne edes astunut. Kultapossukerhon jäsenyys on ikuinen.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti