-
Yksi mies kävi kylässä. Siellä kylässä sille miehelle annettiin valokuva-albumi ja sitten sen miehen kahvikuppi täytettiin maisemilla ja muistoilla. Kotiin palattuaan se mies tajusi, että sillä ei ollut mitään mitä muistella. Kahvipannussa oli pelkkää litkua.
Siksi se mies meni kamerakauppaan ja osti kameran. Sitten se meni matkatoimistoon ja varasi liput Mihintahansa.
Ensin se mies lähti kiipeämään Fuji vuorelle. Puolessa välissä sitä vastaan tuli riisihattuinen nainen. Se nainen sanoi sille miehelle, että ei kannata kiivetä pidemmälle. Vyöryissä voi kuolla. Se mies kiitti sitä naista ja otti muistoksi valokuvan naisesta ja Fujista. Sitten se palasi kipinkapin alas.
Seuraavaksi se mies vuokrasi jollan ja päätti meloa sillä läpi Niagaran. Juuri kun se mies oli vasta saavuttamassa pauhaavan putouksen, huitoi vanha ukko rannalla ja huusi sille miehelle, että Niagara oli tänään pahalla tuulella ja söisi vieraan suuhunsa. Mies meloi kipinkapin rantaan, kätteli kiitollisena varoittajaansa ja otti kuvan ukosta muistoksi.
Sitten oli vuorossa Etelänapamantereen ylitys. Mies lähti reippain mielin koirien vetämän retkikelkkansa kanssa matkaan. Keskellä jäätikköä miehen eteen ilmestyi pingviini, joka viittoi miehelle, että tämän pitäisi palata joutuin lähtöpisteeseen, sillä muuten pakkanen purisi mieheltä kaulavaltimon katki. Mies tarjosi pingviinille kiitokseksi purkkisardiineja ja otti tästä muistoksi kuvan ennen kuin käänsi kipinkapin kelkkansa.
Viimeisenä mies halusi nähdä valtameren syvimmän haudan. Mies vuokrasi sukellusveneen. Päästyään pimeän meren uumeniin, hän vaihtoi sukeltajan varusteet ylle ja lähti kurottamaan kohti pohjaa. Pimeässä vedessä merenneidot piirittivät miehen ja käskivät miestä palaamaan sukellusveneeseensä. Muuten mies joutuisi pohjamustekalan lonkeroiden kuristamaksi. Mies kumarsi kunnioittavasti merenneidoille ja pyysi heidät ryhmäkuvaan. Sitten hän kauhoi kipinkapin turvaan sukellusveneensä uumeniin.
Kotiinpalatessaan mies poikkesi valokuvaajalla teettämässä kuvat sekä kirjakaupassa ostamassa itselleen albumin. Albumin kannessa oli pitkäkaulainen kurki levittämässä siipiään Fuji-vuoren huipulla.
Kotona mies otti esiin paperiliiman ja kääri albumin pois muovista. Jännittyneenä mies avasi kuvakuoren. Siinä olisivat hänen muistonsa Mistätahansa. Valokuvat olivat kuitenkin kummallisella tavalla epäonnistuneet. Kaikissa kuvissa jotain oli siinä linssin ja kuvattavan välissä.
Ensimmäisessä kuvassa ei ollut riisihattuista naista, vaan mies itse käsi varoittavasti pystyssä. Toisessa kuvassa ei ollut vanhaa ukkoa huitomassa Niagaralla vaan mies itse huolestuneen näköisenä. Kolmannessa kuvassa ei näkynyt merkkiäkään pingviinistä, vaan mies itse astumassa pelastusrekeen. Neljännessä kuvassa merenneidot eivät hymyilleet kaihomielisesti, vaan kuvassa näkyi mies itse kasvot hapenpuutteen vääristäminä.
Mies ei oikein osannut selittää, mitä oli tapahtunut. Hänen muistonsa olivat hajanaisia ja kuvat vääränlaisia. Kameran linssi oli kuvannut kuvaajaansa. Jokaiseen kuvaan oli ikuistettu pelon kasvot. Miehen kasvot.
Matkasta viisastuneena mies varasi uuden matkan Jokapaikkaan. Sillä kertaa mies jätti kameran kotiinsa. Sillä kertaa mies ei kääntynyt reitiltään, jos joku toinen niin tahtoi. Sillä kertaa mies kuunteli, kiitteli, kätteli, kumarsi ja hurmasi, mutta jatkoi sitten aina kipinkapin eteenpäin. Näytti pelolle selkänsä. Sillä kertaa mies kiipesi Fujin huipulle, lasketteli alas Niagaraa, ylitti Etelänapamantereen ja sukelsi merenpohjan syvimpään hautaan.
Kotiin palattuaan mies istui onnellisena sohvallaan. Kahvipannun litku maistui mahtavalta, vaikka sillä kertaa albumin sivut olivat jääneet tyhjiksi ja muistot poimimatta maailmalle. Mutta mies ei ollut tästä harmissaan, sillä hän oli jättänyt matkatessaan palasen sieluaan Jokapaikkaan. Mies saattoi palata Mihintahansa koskatahansa.
-
1 kommentti:
Vaikuttava ja kiehtova tarina.
Lähetä kommentti