Hetki ennen pettuleipää

-

Kun ihminen on lähdössä sotaan se pistää arjen uusiksi.

Reilu puolivuosisataa sitten täällä piti monen pakata reppunsa ja lähteä isänmaan ja vihollisen väliin. Edessä olivat tuntemattomat kolkat ja vaaranpaikat. Lähimmäisten silmissä näkyi pelko. Naisväki peitteli silmäkulmiansa. Ei ollut tietoa missä kunnossa palataan; reissussa rähjääntyneenä sankarina vai taivaspaikan lunastaneena. Rukoiltiin siunausta. Lähdön lähestyessä arki tiivistyi hetkiksi ja tunnelmapaloiksi. Äidin pulla maistui toiselle kuin ennen. Pian maku olisi muisto vain. Saunapolku tuntui liian lyhyeltä. Siihen asti pantatut rakkaudentunnustukset lunastettiin. Se mitä sanottiin, sanottiin harkiten. Täytyi osata olla niin, että jäisi hyvä maku niin lähteville kuin jääville. Paluuta toivottiin ja pelättiin.

Tässä kolkassa maailmaa isänmaan ja vihollisen välinen rintama ei enää kaipaa ihmistä. Nyt lähdetään urheina koitokseen nimeltä määräaikainen työsuhde.

Kuulun ihmisiin, joille alku aina hankalaa. Haluaisin ajautua asioihin hiipimällä seinien läpi. Huomaamatta. Olen päämäärätietoisuuden ja urakehityksen antiteesi. Ajautuminen ja kelluminen on tapani olla. Semmoinen ei sovi tässä ajassa.

Uuden sorvin ääreen lähteminen pistää arjen uusiksi. Sitä vyöttää kupeitaan ja kertoo uutisesta läheisilleen. Ei oikein uskalla ajatella, mitä edessä on. Jotain uutta. Vanhat kokemukset kummittelevat mielessä ja huhupuheet saavat pelot tanssimaan. Tyhjä aika tuntuu kallisarvoiselta. Sitä miettii, että pitäisi osata varustautua paremmin, mutta enää ei ehdi. On vain mentävä, vaikka mieli jarruttaa. Unissaan taistelee hengestään.

Lähdön hetkellä pitää puhaltaa torveen niin että se kuuluu kauas. Kuulkaa. Täältä minä tulen. Maine edellä päin haasteita. Töt-tö-röö. Reipaasti marssien rumpua lyöden kohti päämääriä. Uhkuen itsevarmuutta ja pelottomuutta. Lunastaen CV:n korulauseet. Oman elämänsä sankarisarasvuo. Kaikki heikkoudet pidätetään. Pelot pakattuna ilmatiiviisti Ikean kutistavaan pakkauspussiin.

Mutta tämän torvensoittajan rintaan nousee kummallinen raskaus. Peilissä ja läheisten silmissä näkyy vilahdus pelosta, vaikka kaikki yrittävät näyttää urheilta. Puheet ovat pienieleisiä. Ei haluta maalata piruja seinille. Hymyt hiljaisia. Hyvin se menee. Tällä kertaa. Toivotaan niin. Kyllä se siitä. Sitä pakkaa vanhat rakkaudet hyllylle. Levätköön rauhassa sopimuksen päättymiseen. Sitä valikoi ystävänsä. Itse uppoaa jos on liian monelle pelastusrenkaana.

Ei oikein tiedä missä kunnossa on sopimuksen päättyessä. Olenko ylipäätään toimintakykyinen. Vai muuttunut sellaiseksi keloksi, että tuttavat ja kylänmiehet eivät enää tunnista. Kantavatko jalat vielä. Pitääkö taas opetella uudestaan kävelemään. Joutuuko taas haukkomaan henkeä uupumuksen aallon alla.

Sotaan lähdettiin. Käsky kävi. Sankaruus paloi mielissä. Lähdettiin voittamaan. Muuten olisi mennyt pohja kaikelta. Rintamalla alun sietämättömyyden korvasi sopeutuminen. Sitä opittiin väistämään vaaranpaikat. Sitä opittiin olemaan ajattelematta saunapolkua silloin kuin piti taistella. Sitä opittiin tanssimaan haitarin tahdissa silloin kun siihen oli tilaisuus. Ennemmin tai myöhemmin tuli vastaan myös se päivä jolloin pettuleipä maistui melkein yhtä hyvälle kuin äidin pulla.

-