-
Vaellan kallioiden juurella. Törmään leijonaan. Se tervehtii minua. Tervehdin takaisin. Kapuan sen selkään. Leijona lähtee juoksemaan ilman halki. Kohti korkeuksia. Tuulen halki. Pysähdymme korkeimman kallion laella. Paikalle saapuu haukka.
Jatkan matkaa sen selässä kevyen tuntuisesti. Mielessä käy ajatus, että tämä ei ole totta. Siinä samassa haukka laskeutuu. Ei sitten. Nousen uudestaan sen selkään, mutta haukkaa ei enää ole. Siivet kuuluvat nyt joutsenelle. Liidämme ilman halki kohti taivaanrantaa.
Laskeudumme kallioseinäisen laguunin juurelle. Edessäni on äänetön vesiputous. Joutsen antaa minulle sulan. Minun pitää säilyttää se. Sen avulla kuulemma selviän. Seuraavaksi lähden ylittämään laguunia. Kävelen kevyesti veden päällä. Joutsen lipuu vierelläni. Puristan sulkaa käsissäni. Tuntuu ihmeelliseltä. Tiedän, että voin luottaa joutseneen .
Ylitettyäni veden saavun kalliokielekkeelle. Joutsen nousee siivilleen ja katoaa. Vastassa on vanha mies. Olen tavannut hänet kerran autiomaassa. Hän on laittanut nuotion luolan edustalle. Vanha mies tarjoaa minulle teetä. Juoma on mielettömän hyvää. Voisin istua siinä nuotion ääressä ikuisuuden. Emme juuri puhu mitään, mutta nautin kovasti hänen seurastaan. Hän koskettaa sulkaa ja hymyilee mietteliäästi.
Kysyn, voiko luolaan mennä. Vanha mies nyökkää, mutta ei itse lähde mukaani. Pärjään kuulemma, koska minulla on sulka.
Kävelen pimeään luolaan. Minulla ei ole aavistustakaan mihin pimeys vie. En osaa pelätä. Se tuntuu turhalta. Saavun luolan perälle ja näen seinissä sinistä hohdetta. Se on syvänsinistä, kimaltelevaa ja se voimistuu oudoksi leijuvaksi höyryksi joka irtoaa seinistä. Höyry leijuu ympärilläni. Riisun vaatteeni ja kylven sinisyydessä. Se tuntuu ihanalta, mutta ei lainkaan sellaiselta kuin vesi.
Pukeudun ja palaan takaisin luolan suulle. Vanha mies istuu tutussa paikassa. Sinulla on nyt vuoren siunaus, hän toteaa. Ennen kuin ehdin ihmetellä enempää, joutsen on taas siinä kutsuen paluumatkalle. Lennämme hurjaa vauhtia. Kesken kaiken olen taas haukan selässä. Se vie minut kalliolle, jossa leijona odottaa. Sen selässä kiidän alas korkeuksista. Hyvästellessäni leijonaa halaan sen kaunista harjaa.
Myöhemmin näen järven rannassa taas joutsenen. Se istuu laiturin päällä. Laituri on kovin laho. Joutsen on valtavan kokoinen. Todella valtavan. Äkkiä se nousee ylös ja lähtee juoksemaan metsän halki. Puut kaatuvat sen tieltä. Silmieni edessä se kääntyy yllättäen ja tulee suoraan minua kohti. Jähmetyn. Olo on kuin kiitoradalla lentokoneen edessä. Suoraan päin. Mutta juuri kohdallani joutsen nousee siivilleen kohti korkeuksia. Jättiläisräpylät viistävät aivan pääni yläpuolella. Seison paikalleni jähmettyneenä ja tunnen kuinka kauhu muuttuu hiljalleen kunnioitukseksi.
Hyvästi ruma ankanpoikanen.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti