Turva

.

Istuin kouluttautumassa työpäivän jälkeen. Aiheena oli turvaistaminen. Hassu nimi, ei ollut juuri mitään ennakko-odotuksia. Lähinnä tuli mieleen lukiossa kuulemani kertomus äidinkielen kirjoituksista, jossa oli ollut aiheena Turvattomuus. Muut olivat kirjoittaneet liikenteestä ja ilmastouhkista, mutta yksi oli ajatellut toisin. Hän oli kirjoittanut hevosesta ilman turpaa.

No tällä kerralla oli kysymyksessä turvan laittaminen ihmisille. Aluksi hieman sekavanoloinen psykologi oli vauhtiin päästessään ajatuksia herättävä puhuja. Resepti oli yksinkertaisen naiivi. Ihminen tarvitsee kainaloa. Oli sitten 3-vuotias, 15-vuotias tai 93-vuotias. 3-vuotias kiljuu keittiön lattialla raivon vallassa, 15-vuotias töhrii vihaisena kirjaston vessaa ja 93-vuotias makaa kuolemaa peläten saattokodissa. Kaikki ne tarvitsevat kainaloa. Sitä että joku paijaa. Että on vain siinä vierellä. Että ei tarvitse yksin rypeä lattialla. Että on joku joka on uskaltanut tulla muurin läpi sisälle.

Kädet ja teippi. Niin se psykologi kirjoitti flappitauluun. Kädet pitää laittaa toisen ympärille ja teippi suun eteen.

Meillä on tapana täyttää kaikki kiusalliset tilanteet puheella. Mikä sulla on? Miksi sä noin teet? Miten voin auttaa? Kerro mulle, miltä tuntuu? Hei hei... Tui tui... Kyllä se siitä.

Sanat vaan sotkee silloin kun ihminen on pulassa. Tarvitaan vaan ne kädet ja ihminen joka on toiselle läsnä. Jota oikeasti kiinnostaa kuunnella. Eikä täyttää toisen tilaa omilla sanoillaan.

Kuinka moni istuu sairaalan vuoteen ääreessä ja puhuu joutavia. Yrittää pyöristellä ja selittää toisen terveeksi. Alussa kätellään ja lähtiessä mutistaan hyvät voinnit. Mitä jos sitä toista halaisi hartioista ja pistäisi posken poskea vasten?

Kosketus on tabu. Jokainen pitää kiinni reviiristään. 5-vuotias poika ei saa enää mennä äitin syliin, kun se on sitten mammanpoika. Pitää vaan reipastella ja harppoa eteenpäin. Kännissä sitten voi yrittää lääppiä vaikka vierasta. 50-vuotisjuhlilla voi taputtaa selkään. Kuollutta voi sipaista poskelle. Kylmennyttä lihaa. Parasta ennen no meni jo.

Nyt puuhataan piuhoja, jotta voi täristä ja väristä nettikavereiden kesken. Kypärä päähän ja nauttimaan sähköisestä kosketuksesta. Monimutkaista virittelyä, mutta kunhan saa toisen tuntumaan itsessään.

Kun se on vaan siinä, että rutistaisi toista hartioista ja painaisi posken poskelle.

.