maanantaina

Lihapiirakka paidan alla

.

Tein tänään töitä. Höselsin. Jäin suustani kiinni työkaverin kanssa, vaikka tiesin ettei ole aikaa. Piti ehtiä joogapilatekseen. Mutta juorusimme viime hetkille. Puhuimme tärkeinä toisten asioista ilkeästi. Tuli kiire. Kauhea nälkä. Kaahasin Alepan tiskille ja ostin lihapiirakan. En ole syönyt sellaista varmaan kymmeneen vuoteen. Ahmin sen liikennevaloissa. Rasva tursusi ja suola sötki suussani. Päälle vähän äitelää halpasuklaata tasaamaan.

Myöhästyin pilatesjoogasta. Olin unohtanut T-paidan kotiin. Rymähdin sisään saliin keskelle harmoniaa. Mutisin anteeksipyynnöt aurinkoiselle ohjaajalle. Pengoin varastosta työväenopiston lainamattoa. Seinässä luki lapussa: TUO OMA ALUSTA ÄLÄ KÄYTÄ OPISTON MATTOJA. Ängin loisteputkien alle ja seisoin soturiasennossa horjuen. Oli vaikea tehdä palleahengitystä lihapiirakan kanssa. Huomasin, että aluspaitani retkotti niin, että jokainen näki kaula-aukosta suoraan napaan saakka hyllyvän lihapiirakkani.

Kotona lösähdin television ääreen. Katsoin saksalaisen saippuasarjan. Tässähän on yrittänyt ihan riittävästi jo hakea rauhaa ja ruumiinkuntoa. Söin näkkileipää voilla. Ei ollut nälkä, mutta söin kuitenkin tavan vuoksi. Voi tarttui kitalakeen.

Ei sen näin pitänyt mennä.

Tein tänään töitä. Olin hyvällä tuulella. Vaikka mitä tapahtui ympärilläni en lähtenyt höseltämään vaan olin rauhallinen kuin hautova pingviini. Suhtauduin kaikkeen ja kaikkiin lempeästi. Työkaverini ikäviin puheisiin en lähtenyt mukaan. Keskustelimmekin sitten ihan rakentavasti ja rakastavasti. Söin samalla aamulla evääksi tekemäni voileivän. Join kyytipojaksi kupin vihreää teetä. Lähdin hyvissä ajoin.

Olin ensimmäisten joukossa pukuhuoneessa. Keskustelin vieraan ihmisen kanssa hyvästä energiasta. Salissa levitin auki pehmeän mattoni ja laitoin villasukat jalkaan. Tilaa oli runsaasti ja sijoitin itseni pois loisteputkien ulottuvilta. Ehdin ajatella mukavia ennen tunnin alkua. Olin vapauden ja valon horjumaton soturi.

Kotona tein kasviswokkia. Katselin syödessäni ikkunasta puun heilumista tuulessa. Puu tuntui ystävälliseltä. Lähdin pienelle kävelylle raikkaaseen ilmaan. Palattuani join kupin teetä ja maalasin vesiväreillä vasemmalla kädellä vapauttaakseni luovan aivopuoliskoni kontrollista.

.

Ei kommentteja: