TANKOJA

Sain tehtäväksi kirjoittaa muutamia tankoja. Nyt ei ole siis tarkoituksena uusia alusvaatelaatikkoa, vaan puhaltaa tavukurinalaista runoutta.
(31 tavua/runo viidelle riville suhteessa 5-7-5-7-7)



Avokadoista
raaka kätkee kuoreensa
kovan sisuksen
Kypsä tuo kiven valoon
antaa pehmeimpänsä pois.




Sairaalakäynti
avaa minussa loven.
En katso poispäin
kurkin kuolon ovista
elän kaula pitkänä.




Unohdin minut.
En palannut noutamaan.
Kuljin taas ilman.
Jätin siihen narikkaan
missä riisutaan kaikki.




Alunperin tankoja raapustivat japanilaiset hovinaiset, kun olivat huiskennelleet salaisten rakastajiensa kanssa aamuun. Yöjuoksusta palattuaan hyvinkasvatut huiskentelijat kirjoittivat nätin kiitosviestin yön iloista tavoitteenaan taata huiskentelun jatkumo. Viestin vei rakastajalle viaton sanansaattaja ja toi tullessaan vastausviestin. Sanoma piti vielä pukea niin, että viaton viestintuoja ei äkännyt mistä meiningistä oli kyse. Viestejä kirjoitettiin siis vauhdilla, paineessa ja vielä rakastamisesta voipuneena.

Vähän sellaista:
"Määrrrakasssstaaan shuaa - iXu!- uusix?"
- tyyppistä darratekstailua siis tämä tankarunous pohjimmiltaan, mutta hivenen hienovaraisemmin ilmaistuna.

Se joka onnistui kaikessa tässä huiskentelussa ja viestittelyssä, korjasi tietysti komeimman saaliin eli sai eniten rakastajia ja rahhoo. Yritetäänpä romanttisempaa koodausta:


Kala ui uomaan
lepää kaislan sylissä
kuu vernissana
täytät maljani kuohun
juon itseni sinusta.


(Hovinaistekniikkaa jäljitellen viestin tässä siis rakastajalleni kliseitä kaihtamatta, että:
Oon koukussa ja haluan tavata uudestaan seuraavan täysikuun aikaan Vantaanjoen Vernissa-kahvilan sillalla, skumppapullo olisi kiva ylläri.)

Hieman kryptistä, mutta hauskaa. Kun tavut on kortilla, sanoja yli varojen tuhlaavalle tämä käy paastosta.