Älä sinä kulkija huoli,
en ole vaipuneen karahkan vanki
liidän vapaana sammalilla soilla
kirmailen kanervilla kallioilla.
Joskus karahkaan palaan
mutta en iäksi - vain muistelemaan:
nousuani syleilystä maan
honkani huminaa
kaarnani rapinaa
varteni vapinaa
kaatumistani, kuolemaa.
Kunnes kohoan taas
latvusten ylle
ilman palkeille
iloitsemaan
metsän henkenä
loitsemaan
halki katoavaisen
siivellä tuulen ikuisen
keveydessä huhuilen.
Älä sinä kulkija huoli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti