Maailman pohjoisella laidalla jään sylissä seisoo penkki, jota ei voi nähdä paljaalla silmällä. Se on sinisten salattu paikka.
Kun seisoo jäänmurtajan takana luoteiskalliolla talvipäivän sinisessä valossa täsmälleen sillä hetkellä, kun päivän viimeiset säteet karkaavat hämärän helmaan, voi nähdä näkymättömättön penkin ja sinne saapuvat siniset. He saapuvat penkille kietoutuneina murheiden samettiin harteillaan haalistuneiden haaveiden palttoot. Heidän kulkuunsa on siveltynyt suru ja kantapäihin karheat kohtalot.
Näkymättömällä penkillä he avaavat haikeansinisellä avaimella portin tuntemattomaan taivaaseen, tunteiden tuonpuoleiseen. He sulattavat sielunsa sineä penkillä hetken ja jatkavat sitten matkaansa tämänpuoleiseen. He ovat sametti-ihmisiä, jotka kaipaavat pehmeän kosketusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti