-
Olipa kerran maa, jossa kaikki saivat syödä, mitä halusivat ja mitä tykkäsivät. Siellä sai 'tykätä' eikä kaikkien tarvinnut 'pitää'. Kiinankaalin ja hillosipulin saattoi jättää surutta lautaselle. Siellä maassa sai juosta pitkillä käytävillä ja piirtää ikkunaan räällä räntäsäällä. Siellä maassa sai liimata hohtavia tarroja kaikkiin virallisiin papereihin. Sitten niitä papereita sai hukata niin paljon kun ikinä halusi. Kukaan ei koskaan tullut kysymään minkään paperin perään.
Siellä maassa sai mennä istumaan komeroon kokonaiseksi viikoksi. Komerossa sai sytyttää kynttilän ja lukea kirjaa säkkituolissa ilman että kukaan keskeytti.
Siellä maassa sai ottaa kahvipöydästä niin montaa sorttia kuin halusi. Kursailematta. Siellä sai mennä murustelemaan pöydän alle ja rakentaa majan olohuoneeseen näköalapaikalle.
Siellä sai nousta seisomaan käsillään, jos ei jaksanut istua. Siellä sai sanoa kiitos ja anteeksi silloin kun siltä tuntui. Siellä sai olla sanomatta. Siellä sai laittaa kädet korville, jos ei halunnut kuunnella. Siellä sai kulkea lakki päässä sisätiloissa ja syödä paksusti voideltua patonkia kirkoissa.
Siellä maassa sai suudella sellaisia, jotka näyttivät suudeltavilta. Siellä sai sanoa minä rakastan ilman että siitä tehtiin kohtuutonta numeroa. Siellä sai juhlia syntymäpäiväjuhlia silloin kun siltä tuntui. Siellä sai järjestää hautajaisia silloin kun siltä tuntui.
Siellä maassa sai ottaa päiväunia aina silloin kuin väsytti. Sinne oli järjestetty joka paikkaan tyynyjä ja peittoja sitä varten.
Siellä maassa sai kulkea pehmeäpohjaisia hiekkateitä, sillä asfaltti oli kovasti kortilla. Siellä sai kulkea punaisia päin, sillä värillä ei ollut niin väliä. Siellä sai kävellä liukuportaita väärään suuntaan, sillä vastavirtaan kulkeminen oli vaihtoehto muiden joukossa.
Siellä maassa sai luovuttaa jos ei jaksanut. Siellä maassa sai jättää kesken, kun oli alkuun päässyt. Siellä maassa sai palata alkuun, jos oli mennyt liian pitkälle. Siellä maassa sai mennä oikotietä loppuun, jos ei jaksanut alusta alkaen kulkea koko matkaa.
Siellä maassa ei ymmärtäminen ollut kovin arvossaan. Siellä maassa ei joutunut edes väärinymmärretyksi. Siellä maassa ei tarvinnut oppia ja omaksua. Siellä maassa vaan mentiin ja tultiin. Jostakin. Johonkin. Joksikin. Oltiin. Jokin.
Siellä maassa oltiin kuin taivaissa. Paitsi että taivaissa pitäisi kai olla kaunista ja rauhallista. Siellä maassa vain saisi olla.
-
4 kommenttia:
Tuo maa kuulostaa ihan minun taivaaltani!
Tästä tuli periaatteessa vähän lapsuus (ei oma, vaan yleisesti) mieleeni. Se aika, kun yhteiskunnan normeja ei olla ihan vielä paukutettu kokonaan päähän; se aika, kun on vielä valinnanvaraa ilman, että "väärän" ratkaisun katsotaan olevan niskurointia. Silloin, kun sai vielä olla yksilöllinen.
Varsinainen Ihmemaa Oz.
Pitääköhän sinne olla Green Card tai viisumi.
Eero, green card taitaa olla tähän Oziin ikärajoitteinen kuten Elegia mietiskeli. Silkohapset pääsevät sisälle heittäen.
Ja kaipa myös sellaiset, jotka ovat sulkeneet korvansa sopivissa määrin kasvatuspaukutukselta ja uskaltavat tehdä rahasta ja vallasta hiekkakakkuja jotka voi halutessaan lätätä lyttyyn. Pilviharso, taidat olla hiekkalaatikon prinsessa.
Lähetä kommentti