-
Oli kerran poika, joka syntyi vuorten keskellä. Pojan kaksoisveli kuoli syntymähetkellä samaan aikaan, kun veli vetäisi keuhkoihinsa ensimmäisiä henkäyksiä. Sen kuolleen veljen energia siirtyi siihen toiseen veljeen. Siksi sillä pojalla oli kaksinverroin energiaa. Sillä pojalla oli myös tosi kaunis otsa.
Se poika oli todella reipas. Sillä oli niin paljon energiaa, että se ajan kulukseen siirteli vuoria. Siitä syntyi sitten sekasotkua ja vuorten asukkaat olivat kauhean vihaisia. Ne sanoivat sille pojalle, että se on paha poika ja kylän postimies pisti leiman sen kauniiseen otsaan, jotta se ymmärtäisi lähteä pois.
Se poika lähti reippain mielin pois sieltä vuorten keskeltä. Se vaelsi pitkään ja saapui autiomaahan. Tuli pimeää. Mutta ei sitä poikaa väsyttänyt, kun sillä oli niin paljon sitä energiaa. Niinpä se poika alkoi ihailla taivaan tähtiä. Se kurkotti niitä kohti ja poimi ne käsiinsä. Sitten se rakenteli taivaalle ihan uudenlaisia tähtikuvioita. Tähtitieteilijät olivat juuri pitämässä kokousta siinä lähellä ja ne raivostuivat sen pojan tekosista. Yksi tähtitieteilijä otti leiman ja painoi sen sen pojan kauniiseen otsaan. Sitten muut tieteilijät sanoivat, että se on paha poika ja käskivät sitä lähtemään pois.
Se poika lähti reippain mielin pois sieltä autiomaasta. Se vaelsi pitkään ja saapui meren rannalle. Aallot löivät korkealla ja se poika sukelsi niiden aaltojen sekaan. Se ui ja ui ja ui. Sen pojan voimat eivät loppuneet kesken, koska sillä oli sen veljen voimat apuna. Se poika alkoi sukellella ja löysi veden alta vanhoja laivoja ja niiden laivojen ruumista aarrearkkuja. Se poika alkoi sukellella aarteita sieltä vedestä ja kasasi niitä läheiselle autiolle saarelle. Kesken sukelluksen paikalle saapuivat museoviraston edustajat, jotka laittoivat leiman sen pojan kauniiseen otsaan ja käskivät sitä poistumaan alueelta. Siinä leimassa luki paha poika.
Se poika ui reippain mielin rantaan. Rannalla se istahti laiturille ja alkoi katsella kalojen polskimista vedessä. Siitä vedestä heijastui sen pojan kuva. Se poika näki siitä vedenpinnasta myös ne leimat, mitä sen kauniiseen otsaan oli laitettu. Se yritti pestä niitä pois, mutta ne eivät lähteneet millään.
Se poika jatkoi matkaansa reippain mielin kaupunkiin. Siellä oli paljon ihmisiä. Ne eivät tunteneet sitä poikaa, mutta osoittelivat kauniiseen otsaan painettuja leimoja. Ne ihmiset käskivät sitä poikaa lähtemään pois. Se poika olisi halunnut jäädä, mutta se ei voinut, koska ne toiset alkoivat heitellä sitä kepeillä. .
Se poika jatkoi matkaansa reippain mielin, mutta mihin tahansa se menikin, kaikki huomasivat ensin ne leimat ja häätivät sen pois.
Lopulta se poika saapui tulivuoren juurelle. Se oli kuullut huhun, että leimat lähtevät laavalla. Se poika kiipesi tulivuoren huipulle ja sukelsi sisään kraateriin. Se katosi ihan kokonaan. Se vuori alkoi jyristä ja hetken kuluttua sen vuoren uumenista lensi kaksipäinen punainen haikara.
Sen haikaran nähtiin lentävän vuorten keskellä. Tähtitieteilijät bongasivat sen autiomaassa yötaivaalta. Se liiteli myös merien ja autiosaarten yllä. Viimeisenä sen näkivät kaupungin asukkaat. Sitten se katosi kuun taakse ja samalla hetkellä kaikista maailman leimoista loppui muste.
2 kommenttia:
Iski kovaa.
Ei mustetta, ei leimoja passiin, ei rajoja, ei valtioita, ei eurooppaa afrikkaa aasiaa, ei kulttuurieroilla selitettäviä väärinkäsityksiä, ei etnisiä puhdistuksia, ei leirejä, ei sotia, totuutta ilman komissiota, ei kaupallista potentiaalia, musteentuottajamaat uhkaavat kostoiskuilla.
Lähetä kommentti