-
Jossain Atlantin toisella puolella elää kuulemma heimo, jonka tietäjien tehtävänä on keikauttaa tottumukset ja tavat sijoiltaan. Ne tyypit tekevät sitten kaikenlaista nurinkurin; kävelevät väärinpäin, nauravat suruissaan, itkevät iloissaan, pesevät lialla ja kuivaavat vedellä. Tarkoituksena on saada ihmiset näkemään, nauramaan, oivaltamaan, rikkoutumaan ja kokoamaan itsensä. Tietäjät yrittävät tehdä reikiä rutiineista kudottuun verkkoon, joka viettelee uneliaisuuteen ja poissaoloon. Ne kulkevat samaa tietä kun taiteen tekijät, teatterin ja performanssin maailmassa vaeltavat, mutta niiden toimintatapa on osa yhteisön arkea eikä kokemukseen tarvitse lippuja tai kulttuurintuottajia.
Jospa jokaisella olisi mahdollisuus tällaiseen nurinkurinshamaaniin lähiympäristössään. Ilman firman kustantamaa aitiopaikkaa, kampaajakäyntiä ja turvallista massaohjelmistoa. Voisikohan herättää keskiajan väärät kuninkaat haudoistaan? Elävät patsaat ja ilveilijät irti Espan puistosta koteihin kuukausipalkalla. Lastensairaalan klovni-insituution voisi laajentaa koskemaan jokaista taloyhtiötä.
Maailma on siihen tarpeeksi sairas ja osasto jatkuu maanteitä pitkin jokaisessa ilmansuunnassa.
Ovikellon kilahdus ja oven takana partiolaisten ja taivaspaikantarjoajien sijaan kerrostaloklovnit. Klovnit tekisivät mitä mieleen tulisi ja tarve olisi. Ne sotkisivat vähän ihmisten rutiineja ja näyttäisivät vaihtoehtoja. Ne eivät arvostelisi tai tuomitsisi mitään eikä ketään. Ne eivät olisi pahantahtoisia vaan neutraaleja hahmoja, jotka lempeästi vispaisivat arkeen vähän lisää ilmaa.
Klovni voisi mennä istumaan television eteen, heittää sen ikkunasta ulos tai katsoa seurana saksalaista poliisisarjaa. Klovni voisi istuttaa kukkaruukkuihin perintölusikoita ja loihtia sukkapuikoista talvisodan. Istahtaa tulehtuneen parisuhteen keskelle ja vaientaa osapuolet hetkeksi katsomaan ikkunan takana lentävää pääskystä. Tai sitten se olisi vain siellä jossain nurkassa limoviikunan alla, että olisi sellainen olo, että joku täälläkin asuu, jos itse on käynyt liian näkymättömäksi. Tyhjillä pihoilla voisi pari klovnia keinua ja tehdä hiekkakakkuja. Ainoat lapset saisivat hetkeksi en-tahdo-liata-itseäni-seison-vaan-naama-peruslukemilla-hiekkalaatikon-reunalla-äidin ja kännykkäisin vastapainoksi estottoman klovnin.
Klovnit näyttäisivät, että elämä ei ole yksiselitteistä kököttämistä. Siihen liittyy sattumuksia, säröjä, onnea, yllätyksiä ja yksinäisyyttä. Kaiken järjettömyyden keskellä kulkisi jokin joka antaisi toivoa, että kaiken takana on kuitenkin terve maailma eikä sellainen jossa jossakin päässä vaan koko ajan naksuu ja veitset viuhuu.
Välillä sitä elää mikrokuvun alla. Kaikki on jotenkin samaa lasilautasella pyörivää maksalaatikkoa automaattiteholla. Mikään ei ole sinänsä pielessä, mutta ei kuitenkaan lämmitä täydellä teholla. Lillutaan jossain uuden ja vanhan välimaastossa. Tehdään asioita yksi kerrallaan tietyssä järjestyksessä, mutta ajatus ei kulje mukana. Herätään välillä kun kuuluu piip piip piip ja annos on valmis. KLING. Vaikka on siinä, on jotenkin poissa. On oikeastaan aika sama mitä tekee, koska se olennainen tapahtuu muualla.
Joku sanoi, että sellaisen sielulla on tarve matkustaa kauas, joka nukkuu paljon. Mikrokupuolotilassa sielu matkustaa vaikka on valveilla. Se on jotain toipumisen ja nääntymisen välillä olevaa hiljaisuutta. Jotain raskasta, jonka kuitenkin halkaisee odotuksen keveys. Kuin jolla joka nököttää poukamassa paikallaan, vaikka tuulee. Hetkeen on tiivistynyt jotain, mikä antaa vielä odottaa itseään.
Pesin mikrokuvun maksalaatikosta ja lahjoitin koko uunin pois. Pikaisesti lämmitetty saa mennä. Seuraavaksi yritän riisua jotain muuta. Jospa vaikka takaperin harpon jonkun vierellä ja olen hiljaa vaan.
-
4 kommenttia:
Hyvä idea. Olivatko edellisen Suomen kylähullut vähän samaa ammattikuntaa? Tähän mennessä rappuklovneista on tullut mieleen naapuri, joka usein makaa ovellaan avain kädessä ja valittaa että on kadottanut avaimensa. Tietysti hänen kommentissaan tarkkanäköistä yhteiskuntafilosofiaa, mutta siitä huolimatta tai juuri siksi, se aamuöisin vaivaannuttaa.
Joo, ehdottomasti perintölusikat kukkapurkkeihin. Perintö on asenne ja lusikalla kuuluisi syödä. Minä perin kulman kesämökkiä. Jaettaessa se muuttui jaetuksi, yhteisgrillaus loppui, serkkujen lasten lukumäärä on tuntematon.
No niin siellä on naapuri todella lähellä ydinkysymyksiä. Kuvaus oli autenttinen. Ehkä jonain päivänä tuollainen lisää vain asuinalueen arvoa. Juu mutta surkuhupaisaa performanssia on tosiaan suomi pullollaan. Taiteellinen vapaus vaan ehkä vähän hukassa, likööri ja pilleri istuu tukevasti tuottajan tuolilla.
Onneksi olkoon talollisten kunniakkaaseen joukkoon siirtymisestä. Serkut ovat kanien sukua. Sinne vaan sekaan hyörimään essu edessä ja tarjoilemaan kasvatusniksiä grillipihdit ojossa.
>>Joku sanoi, että sellaisen sielulla on tarve matkustaa kauas, joka nukkuu paljon>>
Kuka ikinä se joku olikaan niin tiesi kertoa olennaisen! Koko ikäni olen ollut pitkäuninen, jota sänky vetää puoleensa vaikka 12 tuntia unta olisi takana. Ja kun hereillä olen niin millään ei tekisi mieli pysähtyä paikalleen vaan matkustaa yhä pidemmälle ja pidemmälle. Koko ajan täytyisi olla liikkeessä ja unohtaa elämän pysähtyneisyys. Kierrän kotimaata ja milloin mahdollista niin kierrän ulkomaita. Kun ajat yhä pidemmälle ja pidemmälle niin unohdat kaiken onnettoman yrittämisen ja voit hetkeksi unohtaa että elämällä ei ole tarkoitusta ja voit kokea olevasi matkalla kohti jotakin yllätävää ja täydeksi tekevää.
Elämästä puuttuu täysin (ainakin minun kohdalla) onnekas arvaamattomuus.
Täällä sitä säntäillään kuten Forest Gump halki peltojen sykemittari vinkuen. Matkalla olemisen olotila on suloinen.
Näillä bensanhinnoilla tahtoisin tietää, että voisikohan pysähtymällä päästä samaan? Voisiko paikallaan löytää jotain "yllättävää ja täydeksi tekevää"? Muutkin kuin pylväspatsasmiehet Intiassa.
Tapio Rautavaara jyrähteli ruudun takaa, että ihmisen perusonni on vaikeasti haettavissa: "Mutta sanoisin, että jos on tyytyväinen elämäänsä se taitaa siinä olla. Mielenrauha. Mielenrauha, nimenomaan. Ei muuta."
Ja se mies sai sentään aikaiseksi laulun nukkumatista.
Lähetä kommentti