keskiviikkona

Potula

.

Olipa kerran sininen huvila. Siellä asuivat Murmelimummo ja doobermanni. Mummo puhui enkeleille. Koira puhui ruotsia.

Aurinkoisina päivinä istuskeltiin omenapuutarhassa ja pestiin ikkunoita. Sadepäivinä luettiin kirjoja, poltettiin heliseviä kynttilöitä ja soitettiin vihreää flyygeliä. Aamuisin toivotettiin tervetulleiksi aurinko, apilat ja komeat sähkömiehet. Iltaisin kokoonnuttiin omenapuiden alle pitkän pöydän ääreen nauramaan ja laulamaan. Lettujen loisteessa soitettiin kitaraa ja iloittiin yhdessä.

Sellaiset, jotka eivät osanneet puhua toisilleen kauniisti, harjoittelivat tanssimalla toistensa kanssa radiojatsin säestyksellä.

Se oli onnellinen paikka. Se oli parantava paikka. Siellä oltiin potua. Se oli Potula.

Sateen saapuessa koitti kotiinlähdönaika. Peltojen keskellä kulkiessani loin viimeisen silmäyksen kukkulalla nököttävään siniseen huvilaan. Se näytti pieneltä nukketalolta. Portailla vilkuttivat Murmelimummo ja dobermanni.

.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Ihana blogi! Tulen vierailulle useasti;)