Kerroksia

-

Eräänä päivänä puhelin hajosi, asunto meni alta, hissiin ahtautui liian monta ihmistä ja terveys meni lakkoon. Oli aika pudota.

Ihminen on, mitä ajattelee, huikkasi mies hissin perältä. Tässä uskalla enää edes ajatella. Yritin maalata taivaan siniseksi, mutta jotain muuta ehti väliin. Hissin ovet sulkeutuivat ja matka jatkui alaspäin ohi kellarikerroksen. En tiennyt, että sen alapuolella oli tilaa. Tilaa sellaisille, joiden aika oli ohi.

Kerros -1:

Tajusin eläneeni liian monta vuotta harmaan hupun alla. Tyytyneenä puolinaiseen. Olin puolikas. Ja puolikkaalle riittää vähempikin. Hedelmäastian se vähän nahistunut versio, joka on vaan, vaikka kaikki tietävät, ettei sitä enää kukaan syö. Kylkiäinen.

Kerros -2:

Tajusin, että olin tylsä ylenkatsellinen tyyppi, joka luuli olevansa jotain enemmän. Joka rakensi makkarankuorista itselleen ihoa, josta paistoi läpi teurastettu elämä.

Kerros -3:

Makasin huuruavalla niityllä, silmiin satoi nauloja, mutta se ei tuntunut miltään. Tyhjyys oli tullut jäädäkseen. Elämää ei enää ollut. Jäljellä oli vain naulasade.

Kerros -4:

Täytin itseni rakennusvillalla, mutta tuuli kulki lävitseni enkä tiennyt enää millä itseni eristäisin.

Kerros -5:

Kello ei suostunut enää liikkumaan eteenpäin. Viisarit kulkivat taaksepäin alleviivaten menetettyjä hetkiä. Aika ei ollut enää minun.

Kerros -6:

Lapseni pyysi lahjaksi hyvää muistoa ajasta jonka hänen muistinsa kätki. - Sinä olit...,, yritin, mutta lause ei tullut ulos. En muistanut mitään. Muistini ei ollut enää minun. En oikein jaksanut silloin.

Kerros -7:

Vajosin koomaan kokeillakseni, voisinko vastaanottaa todellista rakkautta ilman, että voisin pedata sille sänkyä.

Kerros -8:

Otin jätesäkin ja sulloin itseni siihen. Sinne sentään mahduin eikä se heittänyt ulos sisuksistaan.

Kerros -9:

Löysin itseni kuvaamasta sairaalan tapettia, todistaakseni olleeni joskus olemassa. Mutta tapetti haalistui ennen kuin ehdin kehittää kuvan.

Kerros -9 1/2:

Painoin seis ja katosin kerrosten väliin.

-