sunnuntai

Villasukkaporkkanoita, puuapinointia ja näkymättömiä lahjoja

-

Neandertalilaisen jälkeläiseltä, Eerolta, tuli heitto, että kirjaisin viisi omituisinta tapaa.


Ensimmäinen ajatus on, että miten tuohon voi vastata, kun ei erota normaalia omituisesta. Mutta yritetään...

1) Nukkumaan mennessä laitan villasukat ranteiden alle rullalle.

2) Kun tunnen suurta rakkautta syön mielelläni kaikenlaista porkkanasta. Porkkanasosetta, -raastetta, -palasia, -mehua, -lettuja, -piirakkaa jne.

3) Kävelyillä tervehdin puita koskettamalla niitä. Joskus läpäytän lapasella. Joskus halaan. Joskus painan posken puuta vasten.

4) Matkustaessani yksin hississä apinailen peilille. Joskus laitan silmät kiinni ja kuvittelen lentäväni, arvailen samalla hissin kerrosnumeroita ja yritän osua oikeaan. Joskus kuvittelen olevani ihminen kaasukammiossa ja kun ovet aukeavat pelastun viime hetkellä.

5) Lähettelen ihmisille mielessäni pieniä näkymättömiä lahjoja..

Moni oli nähtävästi kirjoituksissaan jo omituisuuksiaan raportoinut, joten tyydyn lisäämään tähän loppuun vain aikaisempia havaintoja asian tiimoilta.

-

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Varsinkaan omia omituisuuksia ei erota, toisten omituisuudet suorastaan paistavat silmiin.

Alina Vitiä kirjoitti...

Totta turiset. Minun normaalini on jonkun toisen epänormaali ja päinvastoin. Se tekee tästä kaikesta aika koomista.